Jahah, nyt täytyy sanoa että lukuohjelmani on viime aikoina ollut hieman itseään toistavaa. Olen viimeisen parin viikon aikana lukenut mm. kolme viimeistä osaa Kuolemanportti -sarjasta. Mistä löytäisin seuraavan fantasiasarjan? Luin myös bestsellerin "Valkoinen masai", joka kertoi Sveitsiläisen naisen ja masaimiehen rakkaudesta. Juu, on kyllä ihan valtava riski valita puoliso vain ulkonäön ja himon perusteella jos kulttuuri on täysin erilainen eikä yhteistä kieltä ole. Nyt luen kirjaa "Kuninkaiden rakastajattaret", joka mielenkiintoisesta aiheestaan huolimatta on hieman turhan sekava ja epätieteellinen.
Se mistä ihminen ärsyyntyy ja mihin reagoi kertoo valtavasti ihmisestä. Netin keskustelupalstoilla usein huomaa, että vaikka henkilö a reagoi aina keskusteluihin, jotka sivuavat jotain tiettyä aihetta. Henkilö a reagoi aiheeseen aina "neutraalisti", mutta hänen kantansa paljastuu siitä, mihin aiheisiin hän ylipäänsä katsoo aiheelliseksi reagoida. Tämä on ihan sama ilmiö kuin se, että henkilö a ja henkilö b haluavat molemmat rauhaa Lähi-itään, intressi on siis pohjimmiltaan sama, mutta a reagoi helpommin negatiivisesti kun kuulee uutisia palestiinalaisten tekemistä terrori-iskuista ja henkilö b taas kun kuulee Israelin törttöilleen. Eli vaikka "asiatasolla" henkilöt a ja b ovat samaa mieltä asioista, sympatiat vivahtavat eri suuntiin. Keskustelin tästä kerran erään ystäväni kanssa.
Saman asian huomaa myös kun keskustelee eri ihmisten kanssa uskosta. Joku saattaa kokea tärkeäksi puhua aiheesta positiivisesti tai neutraalisti ja hänen käyttämänsä sanat ovat neutraaleja. Silti huomaa, että henkilön elekieli kertoo asian kuohuttavan häntä. Että taustalla on negatiivisia tunteita vaikka uskoa tai kirkkoa kohtaan ja ne näkyvät neutraalien sanojen takaa. Kyllä usein tulee puhuttua neutraalisti vaikka joku aihe aiheuttaisikin voimakkaita tunteita. Miksi? Koska joskus tunne ja järki ovat keskenään ristiriidassa enkä näe mitään syytä vaahdota jostain aiheesta tunnepohjalta. Ja toisaalta mielestäni keskustelu tyrehtyy jos kaikki ilmaisevat koko ajan vain tunteitaan sen sijaan että yrittäisivät keskustella asiasta. Mutta silti joskus havahdun tilanteeseen, jossa on kolme keskustelijaa. Kaikki keskustelevat yhteisymmärryksessä ollen näennäisesti samaa mieltä mutta silti pinnan alla voi havaita että ihmiset ovat pohjimmiltaan tunteella eri mieltä asiasta. Vähän hassua ja ristiriitaista sinänsä. Siinä on jotain koomista. Ajattele nyt: Pinnan alla kuohuvat voimakkaat tunteet ja keskustelijat ovat hampaat irvessä neutraalisti samaa mieltä. Se pistää sisäisesti "repeämään" :-))) Onko tälle mitään vaihtoehtoa? Ilmeisesti ei.
Ihmisten on äärimmäisen vaikea sietää sitä että joku toinen on voimakkaasti eri mieltä eli "väärässä" jossain asiassa. Joitakin ihmisiä myös harmittaa ihminen joka kuuluu vähemmistöön. Esimerkiksi uskovaisuus tuntuu häiritsevän osaa ihmisistä. (Huomaattehan että reagoin ihmisiin joita uskovaisuus ärsyttää. Se kertoo jotakin minusta. Jos reagoisin helposti johonkin muuhun, sekin kertoisi.) Samoin harmittaa se jos ihmistä ei ole helppo laittaa selkeään lokeroon tyyliin: jos on uskovainen pitäisi olla myös jotenkin kovin jumalinen eikä saisi nauttia maallisista iloista. Ja toisaalta: Jos kerran nauttii maallisista, ei sitten saisi tuoda sitä moraalista tai konservatiivista puolta esiin. Tai saisi olla molempia kunhan tekisi sen jollain lokeroitavan selkeällä tavalla. Siten kuin se on tapana tehdä. Ihmisillä on valtaisa halu luokitella toisiaan.
Ystävyyteen ja aikuisten ihmisten väliseen sivistyneeseen kommunikaatioon kuitenkin kuuluu se, että ollaan itsetuntoisesti oma itsensä ja silti kunnioitetaan myös sitä toisen erilaista katsantotapaa. Siinä auttaa se että kun toinen puhuu mielipiteistään, kuuntelee sitä välimatkan päästä eikä ota henkilökohtaisena loukkauksena sitä että toinen näkee maailman eri tavalla. Jos vaatii toisia olemaan samanlainen kuin itse on, saa ärsyyntyä jatkuvasti ja kaikille. Käsi sydämellä, montako ihmistä maailmassa on jotka ovat täysin samaa mieltä kanssasi eli "oikeassa" kaikessa? Ei yhtään. On tärkeämpää rakastaa kuin olla aina oikeassa. Niin se vaan o.
Tytsyn pahin uhkaus minulle nykyään on "En sitten kutsu sua mun synttäreille". Wohhoh, ja kukahan ne synttärit sitten järjestää... :-)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment