Männäviikolla luettua: Jos aloittaisin "kevyesti asiaa" -osiosta. Eli Luin Peter Nymanin opuksen Ankkalammikko. Se oli ihan yleissivistävä kirja Svenskfinlandista, vaikkei kovinkaan hauska. Ehkä pikemminkin kuiva. Nyman ei taida olla varsinainen huumorimies vaikka uutisvuotoa vetääkin. Btw, "villaksi" kutsutaan kesämökkejä nimenomaan ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.
Sitten luin Juhani Seppäsen kirjan Selvästi juovuksissa. Se kertoo keski-ikäisen lääkärin päätöksestä olla vuosi juomatta ja asiaan liittyvistä pohdinnoista. Kirja paljastaa melko mielenkiintoisella tavalla yhteiskuntamme nykyään hyvinkin sallitun tissuttelukulttuurin ja sen miten helposti mopo karkaa käsistä. Rehellistä tilitystä.
Sain vihdoin myös luettua ammoin aloittamani paaviuden historian loppuun. Kirjan loppupuoli tarkensi käsitystäni erityisesti Johannes Paavali II:sta. Luin loppuun myös ammoisen graduseminaarini vetäjän Ketolan kirjoittaman kirjan Opus Deistä. Helppolukuista asiaa. Jotenkin työtä ja kurinalaisuutta korostava Opus Dei tuo mieleeni sen mitä aina sanotaan "protestanttisesta etiikasta ja kapitalismin hengestä". Olisiko Opus Dei piiloprotestanttinen personaaliprelatuuri...no ei toki, onhan se hyvin uskollinen paaville. Mutta ajatus oli silti mielenkiintoinen.
Monday, June 11, 2007
Tuesday, June 5, 2007
Soopakausi
Viime aikoina luettua:
Viivi Avellanin Sinkkutytön päiväkirja. (Miksi edes tunnustan tämän) Pahempaa soopaa kuin naistenlehdet tai sanotaan että Cosmon tasoa. Hohhoijaa.
Roman Schatz: Rakasta minut. Odotin kirjan olevan soopaa, mutta se olikin erittäin viihdyttävä ja luinkin sen vuorokaudessa. Kirja toi mieleeni vanhan suosikkini Henrik Tikkasen, vaikkei yltänyt ehkä ihan samalle tasolle. Mutta se oli yhtä kaikki puoliräävitöntä osin omaelämäkerrallista tarinointia, jolle nauroin monet kerrat makoisasti.
Eri kielien kielioppeja. Opiskellessani nyt kieliä pakosta jatkuvalla syötöllä, olen saanut uutta intoa niiden opiskeluun muutenkin. Ehkäpä jatkan jonkun kielen parissa huvikseni saatuani nämä pakolliset alta pois. Saksa oli kouluaikoina lempikieleni. Uskon osaavani sitä passiivisesti paremmin kuin esimerkiksi ruotsia. Se pitäisi vain kaivaa hämähäkinseittien alta aivojeni ö-lohkosta.
Naistenlehtiä: Juorulehtiä. Kotilehtiä. Perhelehtiä. Kaikenlaisia lehtiä mitä käsiini saan. Historialehti on muuten loistavasti popularisoitua knoppitietoa.
Telkkaria: Ykköseltä tuli hiljattain loistava kolmiosainen dokumenttisarja Albert Speeristä ja Hitleristä. American idolia tuli seurattua kunnes Lakisha ja Melinda tipahtivat. Survivoria olen seurannut, mutta viime jaksossa Gary tipahti. Se kismittää: Gary oli hieman samaa miestyyppiä kuin Clint Eastwood spaghettiwesterneissä: Aina kylmähermoinen ja samalla jotenkin sympaattinen. Tosin Garyssä oli myös iso pisara jenkkiläistä urheilijaa. (Varmaan koska hän oli jenkkiläinen urheilija)
Dr.Philissä oli huippujakso hiljattain: Philin "täydellinen" poika Jay maskeerattiin rumaksi ja lähetettiin kauppakeskukseen pyytämään ihmisiltä apua jossain jutussa. Kukaan ei pysähtynyt. Kun Jay taas meni omana itsenään kaikki hymyilivät ja tahtoivat auttaa. Empiirisen kokeen tarkoituksena oli osoittaa miten vaikeaa on elämä rumana ja puhua samalla siitä miten väärin on syrjiä rumia. Jay oli ihan kauhuissaan kun häntä oli niin huonosti kohdeltu. Hän kun oli aiemmin tottunut hyvään kohteluun eikä ollut osannut kuvitellakaan miten vaikeaa ruman elämä voisi olla. Hei Phil-setä, nyt olisi vähän itsekritiikki paikallaan...
Viivi Avellanin Sinkkutytön päiväkirja. (Miksi edes tunnustan tämän) Pahempaa soopaa kuin naistenlehdet tai sanotaan että Cosmon tasoa. Hohhoijaa.
Roman Schatz: Rakasta minut. Odotin kirjan olevan soopaa, mutta se olikin erittäin viihdyttävä ja luinkin sen vuorokaudessa. Kirja toi mieleeni vanhan suosikkini Henrik Tikkasen, vaikkei yltänyt ehkä ihan samalle tasolle. Mutta se oli yhtä kaikki puoliräävitöntä osin omaelämäkerrallista tarinointia, jolle nauroin monet kerrat makoisasti.
Eri kielien kielioppeja. Opiskellessani nyt kieliä pakosta jatkuvalla syötöllä, olen saanut uutta intoa niiden opiskeluun muutenkin. Ehkäpä jatkan jonkun kielen parissa huvikseni saatuani nämä pakolliset alta pois. Saksa oli kouluaikoina lempikieleni. Uskon osaavani sitä passiivisesti paremmin kuin esimerkiksi ruotsia. Se pitäisi vain kaivaa hämähäkinseittien alta aivojeni ö-lohkosta.
Naistenlehtiä: Juorulehtiä. Kotilehtiä. Perhelehtiä. Kaikenlaisia lehtiä mitä käsiini saan. Historialehti on muuten loistavasti popularisoitua knoppitietoa.
Telkkaria: Ykköseltä tuli hiljattain loistava kolmiosainen dokumenttisarja Albert Speeristä ja Hitleristä. American idolia tuli seurattua kunnes Lakisha ja Melinda tipahtivat. Survivoria olen seurannut, mutta viime jaksossa Gary tipahti. Se kismittää: Gary oli hieman samaa miestyyppiä kuin Clint Eastwood spaghettiwesterneissä: Aina kylmähermoinen ja samalla jotenkin sympaattinen. Tosin Garyssä oli myös iso pisara jenkkiläistä urheilijaa. (Varmaan koska hän oli jenkkiläinen urheilija)
Dr.Philissä oli huippujakso hiljattain: Philin "täydellinen" poika Jay maskeerattiin rumaksi ja lähetettiin kauppakeskukseen pyytämään ihmisiltä apua jossain jutussa. Kukaan ei pysähtynyt. Kun Jay taas meni omana itsenään kaikki hymyilivät ja tahtoivat auttaa. Empiirisen kokeen tarkoituksena oli osoittaa miten vaikeaa on elämä rumana ja puhua samalla siitä miten väärin on syrjiä rumia. Jay oli ihan kauhuissaan kun häntä oli niin huonosti kohdeltu. Hän kun oli aiemmin tottunut hyvään kohteluun eikä ollut osannut kuvitellakaan miten vaikeaa ruman elämä voisi olla. Hei Phil-setä, nyt olisi vähän itsekritiikki paikallaan...
Subscribe to:
Posts (Atom)