Olen hieman mietiskellyt perinnöllisyyttä. Olin itse varhaiskypsä lapsi. Kehityin ja opin asiat aikaisin, tiedostin asioita ehkä liiankin varhain. Muistan hävenneeni muutaman vuoden ikäisenä kun en tiennyt snapsilasien käyttötarkoitusta, korjasin puhumaan opittuani mummoni vierasperäisten kirjainten ääntämystä etc. Olen usein miettinyt, paljonko siitä on geeneissäni, paljonko ympäristön ja kasvatuksen tulosta. Nyt oma lapseni on osoittanut samantyyppisiä piirteitä. Lapsi on hyvin kiinnostunut ympäristöstä, tarkkailee ja reagoi asioihin, pyrkii vaikuttamaan, sanavarasto on laaja ikäisekseen, oppi kirjaimet 1.5 -vuotiaana. Olimme hiljattain päivällisillä. Kun ihmiset alkoivat syödä rukoilematta, tyttä huomautti heti että "ensin rukoillaan". Kun vähän myöhemmin nostimme maljoja, kaksivuotias vaati että ensin skoolataan. Tyttö siis pyrki vaikuttamaan tilanteeseen. Hän imee kuin sieni lauseita ja käyttäytymismalleja. Päiväkodissa häntä kutsutaan nauhuriksi, koska hän oppii nopeasti laulun sanat. Joskus en tiedä itkeä vaiko nauraa. Sanoin tytölle eräänä päivänä päiväkodista lähdettäessä, että nyt mennään. "Älä käy mulle!" -vastasi kaksivuotias.
En voi kieltää, ettei omien piirteiden näkeminen lapsessa olisi myös mukavaa. Samantyyppistä lasta on helppo ymmärtää. On myös mukava tarkkailla lapsen luonnetta ja kehittyviä piirteitä. Lapsesta on tulossa oma persoonansa, viehättävä ja omanlainen yhdistelmä eri ihmisten persoonallisuuksia. Huipputyyppi.
Miten paljon olen vaikuttanut tähän yhteen piirteeseen, siihen että tyttö on lähes yhtä varhaiskypsä kuin äitinsä? (vaikka vielä ei tietenkään ole varmuutta, jatkuuko kehitys "varhaisena") Mielestäni en ole mitenkään rohkaissut asiaan. En ole pyrkinyt opettamaan taitoja: lapsi vain jossain vaiheessa kiinnostui kirjaimista. En ole pyrkinyt tukemaan asiaa, koska olen itse kokenut varhaisesta tiedostavuudesta olleen itselleni myös haittaa: Lapsuuteni ei ollut erityisen huoleton tai "pumpulimainen". Pelkäsin happosateitakin jo ennen kouluikää. Nyt se hieman huvittaa, muttei huvittanut silloin.
Ehkä jotain vaikutusta varhaiseen kehitykseen on sillä, että olen jutellut lapsen kanssa paljon, koska olen aika puhekeskeinen. Ehkä suurin osa kasvatuksesta tapahtuu oman olemuksen kautta, ei niinkään tietoisten tekojen. Mutta varmastikin suurin osa lapsen luonteesta on perittyä temperamenttiä. Lasta ei voi suojella omalta geeniperimältään? Voi vain halia tarpeeksi, antaa viestiä ettei lapsi ole vastuussa asioiden toimivuudesta ja yrittää pimittää aikuisten todellisuutta valvomalla tv:n katselua ja muita virikkeitä. Eli lapsen piirteisiin kuten varhaiskypsyyteen, josta on hänelle pääosin hyötyä mutta hieman myös haittaa, koska varhainen tiedostavuus saattaa lisätä huolia, ei voi paljoakaan vaikuttaa, mutta siihen voi, missä ilmapiirissä lapsi geenejään toteuttaa, siihen, että lapsi voisi olla oma itsensä rakkauden ilmapiirissä.
Lapsenkasvatus on kyllä elämän haasteellisimpia asioita. Virheitä tekee väistämättä jokainen. Täydellistä vanhempaa ei ole. Rakastaminen ja ihmisen taimen saattaminen kohti aikuisuutta on iso ja vaikea tehtävä. Tärkeää on kuunnella ja olla läsnä lapselle jyräämättä, myötäillä tarpeeksi ja samalla pysyä tiukkana ja ajohdonmukaisena ettei kasvata mitään pikkuhitleriä. Hieman paradoksaalinen asia. Ja tärkeää on halia tarpeeksi. Mielestäni on myös tärkeää tehdä kotiruokaa ja leipoa. Se on ehkä sekundäärinen asia elämän kokonaisuudessa, mutta kyllä se legendaarinen "pullantuoksu" jää monelle lapsuudesta mieleen. Kasvatuksessa voi tehdä vain parhaansa ja jättää loput Jumalan käsiin.
Oma lapsi on uskomattoman ihana. Usein huomaan katselevani tuota pientä ihmettä ja ajattelevani, mikä siunaus on ollut saada lapsi, ja vielä terve sellainen. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun lasta hakee päiväkodista, tyttö näkee äidin ja lähtee ilahtuneena juoksemaan kohti kädet avoinna. Silloin pävän huolet muuttuvat ihan toissijaisiksi. "Ja suurin niistä on rakkaus" -sanoi Eräs viisas.
Friday, December 15, 2006
Wednesday, December 6, 2006
Itsenäisyyspäivänä
Suomen itsenäisyys on hieno asia: niin hieno, ettei sitä edes tajua. On jännää mutta samalla ymmärrettävää, miten Suomen itsenäisyyden juhlinta ei huipennu itsenäistymisen juhlimiseen vaan Talvisodan ja Jatkosodan muistelemiseen -tilanteeseen, jossa Suomen itsenäisyys oli vaakalaudalla.
En usko, että jos yhä ja luultavasti ikuisesti hyvin epävakaa Venäjä jonakin päivänä päättäisi valloittaa Suomen, Jenkeistä, NATOsta tai EU:sta olisi Suomelle mitään hyötyä. Kuka nousisi Venäjää vastaan Suomen takia? Varmasti hyökkäys tuomittaisiin monissa poliittisissa elimissä, mutta sodassa Suomi jäisi todennäköisesti yksin. Siksi on varmempaa säilyttää puolustusvoimat ja ylläpitää niitä. Ne myös ennaltaehkäisevät sotaa ihan olemassaolollaan. Tältä pohjalta armeijan välttämisen trendi joskus harmittaa. On ymmärrettävää jättää se väliin, jos fyysiset tai psyykkiset syyt eivät sinne menoa puolla. On myös olemassa hyvin pieni joukko aitoja pasifisteja, joille armeijan käymättä jättäminen on vain ja ainoastaan aatteellinen asia. Mutta on olemassa suuri määrä periaatteettomia henkilöitä, joiden suurin syy jättää menemättä armeijaan on se, että siellä on epämukavaa: joutuu heräämään aikaisin eikä saa hengata vapaasti kavereiden kanssa. Pahimmassa tapauksessa joutuu leikkaamaan tukankin. Tällaista valintaa on vaikea ymmärtää tai sympatiseerata. Niin kauan kuin Suomessa on asevelvollisuus, sen noudattaminen on velvollisuus, ellei sen välttämiseen ole painavia syitä.
En ymmärrä myöskään mielenosoittajia, jotka lähes joka vuosi vastustavat Linnan itsenäisyyspäivänjuhlia häiriköimällä Linnan lähettyvillä. Heidän argumenttinsa siitä, miten Linnan juhliin pitäisi kutsua vain tavallisia kansalaisia, ei päde: kuka nyt haluaisi katsoa tv:stä matti meikäläisten juhlanviettoa. En minä ainakaan. Miksi he haluavat viedä vuosittaisen huvin yli 2 miljoonalta katsojalta...Ja heidän argumenttinsa siitä, että juhlat maksavat paljon ja ovat pois veronmaksajien rahoista ei päde: luin juuri Hesarista, miten Linnan juhlien oheistuotteet, puvuntekijät, kampaajat, jatkoravintolat ja muut suorastaan rikastuvat juhlien ansiosta. Juhlavieraat kylvävät kiertoon huomattavan määrän enemmän rahaa kuin heidän juhlimisensa valtiolle maksaa. On myöskin kuvaavaa, miten "pasifistit ja väkivaltaa vastustavat" aktivistit riehuvat väkivaltaisesti ja hyökkäilevät viattomien juhlijoiden taksien kimppuun. Hyh!
Yksi asia, joka minua ihmetyttää on sotaveteraanien järjestön rikkaus. Se on kuulemma rikas järjestö. Silti keräyksiä pyörii joka vuosi. Sotaveteraaneista vetreimmätkään tuskin ovat keskuudessamme enää montaa vuotta. Eikö järjestön rahat tulisi käyttää heidän hyvinvointiinsa NYT kun he vielä elävät! Mitä järkeä on pihdata rahoja ja säästää jotain pesämunaa...ketä varten?
Suomen itsenäisyys on mahtava asia! Siksi sitä on myös syytä juhlia. Itselläni päivän viettoon kuuluu nykyään ainakin muutama itsenäisyysdokkari, kaksi kynttilää ikkunalla, tavallista juhlavampi illallinen hyvässä seurassa (illallinen sisältää jostain syystä aina lohta), kuohuviini (vaikka mihinpä juhlaan se minulle ei kuuluisi...), ja sitten nauliutuminen telkkarin eteen pukuja arvostelemaan. Mutta itsenäisyyspäivä on vakava asia. Kyllä se aina pienen liikutuksen silmäkulmaan kirvoittaa...
En usko, että jos yhä ja luultavasti ikuisesti hyvin epävakaa Venäjä jonakin päivänä päättäisi valloittaa Suomen, Jenkeistä, NATOsta tai EU:sta olisi Suomelle mitään hyötyä. Kuka nousisi Venäjää vastaan Suomen takia? Varmasti hyökkäys tuomittaisiin monissa poliittisissa elimissä, mutta sodassa Suomi jäisi todennäköisesti yksin. Siksi on varmempaa säilyttää puolustusvoimat ja ylläpitää niitä. Ne myös ennaltaehkäisevät sotaa ihan olemassaolollaan. Tältä pohjalta armeijan välttämisen trendi joskus harmittaa. On ymmärrettävää jättää se väliin, jos fyysiset tai psyykkiset syyt eivät sinne menoa puolla. On myös olemassa hyvin pieni joukko aitoja pasifisteja, joille armeijan käymättä jättäminen on vain ja ainoastaan aatteellinen asia. Mutta on olemassa suuri määrä periaatteettomia henkilöitä, joiden suurin syy jättää menemättä armeijaan on se, että siellä on epämukavaa: joutuu heräämään aikaisin eikä saa hengata vapaasti kavereiden kanssa. Pahimmassa tapauksessa joutuu leikkaamaan tukankin. Tällaista valintaa on vaikea ymmärtää tai sympatiseerata. Niin kauan kuin Suomessa on asevelvollisuus, sen noudattaminen on velvollisuus, ellei sen välttämiseen ole painavia syitä.
En ymmärrä myöskään mielenosoittajia, jotka lähes joka vuosi vastustavat Linnan itsenäisyyspäivänjuhlia häiriköimällä Linnan lähettyvillä. Heidän argumenttinsa siitä, miten Linnan juhliin pitäisi kutsua vain tavallisia kansalaisia, ei päde: kuka nyt haluaisi katsoa tv:stä matti meikäläisten juhlanviettoa. En minä ainakaan. Miksi he haluavat viedä vuosittaisen huvin yli 2 miljoonalta katsojalta...Ja heidän argumenttinsa siitä, että juhlat maksavat paljon ja ovat pois veronmaksajien rahoista ei päde: luin juuri Hesarista, miten Linnan juhlien oheistuotteet, puvuntekijät, kampaajat, jatkoravintolat ja muut suorastaan rikastuvat juhlien ansiosta. Juhlavieraat kylvävät kiertoon huomattavan määrän enemmän rahaa kuin heidän juhlimisensa valtiolle maksaa. On myöskin kuvaavaa, miten "pasifistit ja väkivaltaa vastustavat" aktivistit riehuvat väkivaltaisesti ja hyökkäilevät viattomien juhlijoiden taksien kimppuun. Hyh!
Yksi asia, joka minua ihmetyttää on sotaveteraanien järjestön rikkaus. Se on kuulemma rikas järjestö. Silti keräyksiä pyörii joka vuosi. Sotaveteraaneista vetreimmätkään tuskin ovat keskuudessamme enää montaa vuotta. Eikö järjestön rahat tulisi käyttää heidän hyvinvointiinsa NYT kun he vielä elävät! Mitä järkeä on pihdata rahoja ja säästää jotain pesämunaa...ketä varten?
Suomen itsenäisyys on mahtava asia! Siksi sitä on myös syytä juhlia. Itselläni päivän viettoon kuuluu nykyään ainakin muutama itsenäisyysdokkari, kaksi kynttilää ikkunalla, tavallista juhlavampi illallinen hyvässä seurassa (illallinen sisältää jostain syystä aina lohta), kuohuviini (vaikka mihinpä juhlaan se minulle ei kuuluisi...), ja sitten nauliutuminen telkkarin eteen pukuja arvostelemaan. Mutta itsenäisyyspäivä on vakava asia. Kyllä se aina pienen liikutuksen silmäkulmaan kirvoittaa...
Monday, December 4, 2006
Korkealta ja kovaa
Ihmissuhteissa opittua: Älä koskaan riidan aikana ala keskustella laajemmista kokonaisuuksista. Jos sinua harmittaa, että toinen teki tai jätti tekemättä taas jotain, ja mielesi tekee ladata samassa ärsytyspuuskassa toiselle kaikki aikaisemmatkin tilanteet, ja se, miten tämä "aina" tekee niin ja niin, menet pöpelikköön niin että humisee. Puutu siis riidan aikana ainoastaan käsillä olevaan YKSITTÄISEEN tapaukseen! Riidan aikana ei mikään laajempi ongelma ratkea. Sitten joskus toiste kun asia ei sinua juurikaan vaivaa, kannattaa ottaa se esille ja keskustella siitä rauhallisesti ja ilman suuria tunteita. Tulos on takuuvarmasti parempi!
Mikä siinä on, että hevimusiikki on niin lähellä sydäntäni. Ihastuin siihen jo varhaismurrosiässä. Tukkahevi kolahti jo 80-luvulla, ala-asteella muistan kuunnelleeni erityisesti U.D.O:a ja Alice Cooperia, mutta ilmiö ei jäänyt lapsuuteen ja murrosikään. Edelleenkin hevi aiheuttaa minussa sykähdyksiä. Nimenomaan hyvin tehty melko melodinen ja musikaalinen hevi jossa on hyvä voimakkaaseen falsettiin kykenevä laulaja. Fiilikseltään sellainen musiikki muistuttaa hyvin tehtyä oopperaa. Dramaattista, korkealta ja kovaa. Myös gootahtava synkistely tehoaa. Matalalta muriseva laulaja ja taustalla melodiset koskettimet. Toki asiaan liittyy myös nuoruusnostalgiaa. Vaikka rakastan jazzia, pehmeä alttovoittoinen myhäily ei koskaan aiheuta minussa samanlaista energiaa kuin kunnon hevimättö! Sarah Vaughan on ehkä kuningatar, mutta auta armias kun Joey Tempest tai Tony Kakko vetäisee riipivän kimeän karjauksen. Sarah jää pakostakin sivuhymistelijäksi.
Mietin jonkin aikaa synteesiä näistä kahdesta aiheesta keksimättä sitä.
Mikä siinä on, että hevimusiikki on niin lähellä sydäntäni. Ihastuin siihen jo varhaismurrosiässä. Tukkahevi kolahti jo 80-luvulla, ala-asteella muistan kuunnelleeni erityisesti U.D.O:a ja Alice Cooperia, mutta ilmiö ei jäänyt lapsuuteen ja murrosikään. Edelleenkin hevi aiheuttaa minussa sykähdyksiä. Nimenomaan hyvin tehty melko melodinen ja musikaalinen hevi jossa on hyvä voimakkaaseen falsettiin kykenevä laulaja. Fiilikseltään sellainen musiikki muistuttaa hyvin tehtyä oopperaa. Dramaattista, korkealta ja kovaa. Myös gootahtava synkistely tehoaa. Matalalta muriseva laulaja ja taustalla melodiset koskettimet. Toki asiaan liittyy myös nuoruusnostalgiaa. Vaikka rakastan jazzia, pehmeä alttovoittoinen myhäily ei koskaan aiheuta minussa samanlaista energiaa kuin kunnon hevimättö! Sarah Vaughan on ehkä kuningatar, mutta auta armias kun Joey Tempest tai Tony Kakko vetäisee riipivän kimeän karjauksen. Sarah jää pakostakin sivuhymistelijäksi.
Mietin jonkin aikaa synteesiä näistä kahdesta aiheesta keksimättä sitä.
Monday, November 27, 2006
Ei elämästä selviä hengissä
Yllätin itseni tässä päivänä muutamana. Nimittäin minulle tuli oikeasti tippa linssiin kun kuulin Juankosken suuren pojan poismenosta. Juicessa oli asioita, joista en aina pitänyt. Hän tuli "vanhoilla päivillään" (vanhaksihan hän ei elänyt) hieman kyyniseksi, tai ehkä "positiivinen kyynisyys" sai myös hieman katkeruuden, omahyväisyyden ja liiallisen besserwisseriyden sävyjä, joita liiallinen alkoholinkäyttö voimisti. Juice ei välttämättä ollut suuri kokonaisuuksien näkijä. Silti Juicen ansioita niin verbaalitykittäjänä, nokkelien huomioiden tekijänä kuin haikeiden tunnelmien kuvaajana ei voi kiistää. Juicen balladeista monet, esim.Pyhä toimitus, Syys, Syksyn sävel ja 3.30 ovat vertaansa vailla olevia fiilistelyjä. Juice osasi hienosti tiivistää ihmisen haavoittuvuutta ja kaipuuta. Ja täytyy kyllä sanoa, että myös sympatiseerasin miestä. Juice oli ainoita laulajia, joiden kohdalla laulutaidottomuus ei häirinnyt minua ollenkaan. Yleensä olen tarkka laulajan äänestä ja sen puhtaudesta, mutta Juice oli omien laulujensa paras ja sydämeenkäyvin tulkki.
Juice liittyy tärkeänä osana lapsuuteeni, serkusvierailuihin ja automatkoihin. Legendaarinen "Midas" oli ainoa keino saada lausua lapsena tuo kielletty ja kiinnostava sana "paska". Balladien ohella olen pitänyt erityisesti levyistä "Ajan henki" ja "Dokumentti".
"Rakasta minua nyt kun kaikki muut ovat menneet, kun varjot hiipii yli lattian.
Minä riisun kengät pois sillä sinä olet palava pensas, hautajaiset seis vainaja puuttuu.
Varis lentää pellon yli eikä itke yhtään, kahvilat avaa ovensa vähitellen.
Tänään liikenteessä kuolee jonkun teräsvartalo, vieläkö meillä on kaljaa?"
Vetoaa ainakin minun slaavilaiseen mieleeni. Juice oli äijä!
Juice liittyy tärkeänä osana lapsuuteeni, serkusvierailuihin ja automatkoihin. Legendaarinen "Midas" oli ainoa keino saada lausua lapsena tuo kielletty ja kiinnostava sana "paska". Balladien ohella olen pitänyt erityisesti levyistä "Ajan henki" ja "Dokumentti".
"Rakasta minua nyt kun kaikki muut ovat menneet, kun varjot hiipii yli lattian.
Minä riisun kengät pois sillä sinä olet palava pensas, hautajaiset seis vainaja puuttuu.
Varis lentää pellon yli eikä itke yhtään, kahvilat avaa ovensa vähitellen.
Tänään liikenteessä kuolee jonkun teräsvartalo, vieläkö meillä on kaljaa?"
Vetoaa ainakin minun slaavilaiseen mieleeni. Juice oli äijä!
Saturday, November 18, 2006
Haluan tuulipuvun!
Tässä nyt hieman tekstiä aiheesta, joka tuskin kolahtaa suureenkaan osaan lukijoista (joita tietojeni mukaan on jo vähintään neljä)...
Ihmisten kiinnostavuus ja fiksuus ei korreloi juuri ollenkaan pukeutumisen tai musiikkimaun kanssa. Tämä saattaa olla monelle itsestäänselvyys, mutta halusin puhua aiheesta, koska itselleni se ei sitä nuorena ollut. Todellinen kiinnostavuus paistaa ihmisestä saunapuhtaana tai tuulipuvussa Anita Hirvosen soidessa taustalla. (siis nyt ei puhuta campista!) Olen tavallaan tiennyt tämän aina, mutta nuorena syyllistyin asenteeseen, jonka vallassa ollessani pidin trendikkyyttä tai vaihtoehtoisesti jonkinlaista "alternativeutta" edes himpulan verran tavoittelemisen arvoisena asiana. Elämä on kuitenkin osoittanut, ettei mielenkiintoinen ulkokuori takaa mielenkiintoista pään sisältöä ja päin vastoin. Vaikka musiikki ja pukeutuminenkin ovat minulle edelleen tärkeitä asioita, en enää kuvittele että esim. rakastamillani ihmisillä pitäisi olla samanlainen, minun mielestäni "hyvä" musiikkimaku. Itse asiassa kaikken tärkeimmillä ihmisilläni ei ole.
Kerran paljastui, että ihminen josta kiinnostuin diggasi muun muassa E-typeä ja minun mielestäni ehkä maailmankaikkeuden hengettömintä orkesteria Tik takia. Tästä meinasi tulla suorastaan kynnyskysymys, vaikka henkilö oli ja on erittäin mielenkiintoinen ja fiksu persoona. En voinut käsittää, miksi hän kuunteli vääränlaista musiikkia. Koin halua inttää aiheesta ja lokeroida, ja täytyy tunnustaa että intinkin. Huoh miten iso asia muka. Onneksi nyt tiedän paremmin. (vaikka heikolla hetkellä intän edelleen)
Kaikki meistä viestivät pukeutumisellaan, mutta liian friikahtava pukeutuminen on mielestäni usein lähinnä teini-ikäiseen sielunelämään soveltuva keino pönkittää vielä kehittymätöntä persoonaa. Nuoret suojautuvat genrensä univormun suojapanssariin. Sitä paitsi kaikki "yksilölliset pukeutujat" ovat keskenään aivan saman näköisiä.
En tarkoita, ettei pukeutumisella saisi korostaa omaa persoonaansa, mutta ei ole hyvä jos se peittää sen, ettei persoonaa juuri ole, jos se on naamio. On aina helpompaa kun ei tarvitse olla vain oma pieni itsensä.
PS. Tuulipuku on käytännöllinen ja hyvä vaate. Olen ajatellut hankkia sellaisen, koska se on kätevä ulkoillessa ja leikkipuiston laidalla hengaillessa. Olen jo muuttanut lähiöönkin ja käyn viikonloppuisin Prismassa. Olen myös alkanut lotota lauantaisin. Jos potti napsahtaa, voin ostaa vaikka uuden Corollan.
PPS. Ehkä tämä kirjoitus kielii siitä, että nuoruuteni ajatusmallit ovat vielä himpun relevantteja. Jos ne eivät olisi, en kokisi halua perustella "keskiluokkaistumistani"?
PPS. Tekstini mahdollinen aamukärjekkyys tai omahyväinen "nykyään tiedän kaiken -asenne" on tiedossani. Ihmiset syyllistyvät hyvin usein blogeissaan tuohon "nykyään tiedän kaiken ja olen tyhmyyksien yläpuolella" -asenteeseen. Teen sitä selvästikin myös itse. Huoh, olisi niin kiva olla täydellisen viisas!
Ihmisten kiinnostavuus ja fiksuus ei korreloi juuri ollenkaan pukeutumisen tai musiikkimaun kanssa. Tämä saattaa olla monelle itsestäänselvyys, mutta halusin puhua aiheesta, koska itselleni se ei sitä nuorena ollut. Todellinen kiinnostavuus paistaa ihmisestä saunapuhtaana tai tuulipuvussa Anita Hirvosen soidessa taustalla. (siis nyt ei puhuta campista!) Olen tavallaan tiennyt tämän aina, mutta nuorena syyllistyin asenteeseen, jonka vallassa ollessani pidin trendikkyyttä tai vaihtoehtoisesti jonkinlaista "alternativeutta" edes himpulan verran tavoittelemisen arvoisena asiana. Elämä on kuitenkin osoittanut, ettei mielenkiintoinen ulkokuori takaa mielenkiintoista pään sisältöä ja päin vastoin. Vaikka musiikki ja pukeutuminenkin ovat minulle edelleen tärkeitä asioita, en enää kuvittele että esim. rakastamillani ihmisillä pitäisi olla samanlainen, minun mielestäni "hyvä" musiikkimaku. Itse asiassa kaikken tärkeimmillä ihmisilläni ei ole.
Kerran paljastui, että ihminen josta kiinnostuin diggasi muun muassa E-typeä ja minun mielestäni ehkä maailmankaikkeuden hengettömintä orkesteria Tik takia. Tästä meinasi tulla suorastaan kynnyskysymys, vaikka henkilö oli ja on erittäin mielenkiintoinen ja fiksu persoona. En voinut käsittää, miksi hän kuunteli vääränlaista musiikkia. Koin halua inttää aiheesta ja lokeroida, ja täytyy tunnustaa että intinkin. Huoh miten iso asia muka. Onneksi nyt tiedän paremmin. (vaikka heikolla hetkellä intän edelleen)
Kaikki meistä viestivät pukeutumisellaan, mutta liian friikahtava pukeutuminen on mielestäni usein lähinnä teini-ikäiseen sielunelämään soveltuva keino pönkittää vielä kehittymätöntä persoonaa. Nuoret suojautuvat genrensä univormun suojapanssariin. Sitä paitsi kaikki "yksilölliset pukeutujat" ovat keskenään aivan saman näköisiä.
En tarkoita, ettei pukeutumisella saisi korostaa omaa persoonaansa, mutta ei ole hyvä jos se peittää sen, ettei persoonaa juuri ole, jos se on naamio. On aina helpompaa kun ei tarvitse olla vain oma pieni itsensä.
PS. Tuulipuku on käytännöllinen ja hyvä vaate. Olen ajatellut hankkia sellaisen, koska se on kätevä ulkoillessa ja leikkipuiston laidalla hengaillessa. Olen jo muuttanut lähiöönkin ja käyn viikonloppuisin Prismassa. Olen myös alkanut lotota lauantaisin. Jos potti napsahtaa, voin ostaa vaikka uuden Corollan.
PPS. Ehkä tämä kirjoitus kielii siitä, että nuoruuteni ajatusmallit ovat vielä himpun relevantteja. Jos ne eivät olisi, en kokisi halua perustella "keskiluokkaistumistani"?
PPS. Tekstini mahdollinen aamukärjekkyys tai omahyväinen "nykyään tiedän kaiken -asenne" on tiedossani. Ihmiset syyllistyvät hyvin usein blogeissaan tuohon "nykyään tiedän kaiken ja olen tyhmyyksien yläpuolella" -asenteeseen. Teen sitä selvästikin myös itse. Huoh, olisi niin kiva olla täydellisen viisas!
Saturday, November 11, 2006
Seurakuntavaaleista
Kuka ihme on keksinyt Helsingin seurakuntavaalien vaalikoneen kysymykset?!? Kohdassa "Minulle painavin syy kuulua kirkkoon on..." ei ole vastausvaihtoehtona sitä että vaikka uskoisi Jeesukseen. Kirkko nähdään vaihtoahdoissa vain palveluntuottajana.
Eräs kysymyksistä on: "Valitse vastausvaihtoehdoista se soitin, jolla näet mieluiten säestettävän yhteislaulua kirkossa". Vastausvaihtoehdot ovat urut, piano, kitara, haitari ja torvi! Torvi! Kysymys sinänsä on huono ja vastausvaihtoehdot...minun ei liene olevan tarpeen sanoa enempää.. Nauroin kippurassa nähdessäni kysymyksen vaihtoehtoineen.
Ja yhdessä kysymyksistä kysytään, kenen säveltämää musiikkia kuulisi mieluiten kirkossa. Vastausvaihtoehdoissa on mm. Maija Vilkkumaa. Kamoon! Eihän Maija Vilkkumaa sävellä! Käsittääkseni hän vain sanoittaa bändinsä kappaleita. (ei kuulu suosikkeihini, mutta sen verran tiedän)
(edit: Lanko ansiokkaasti valaisi, että Vilkkumaa myös säveltää. Tarinan opetus: Tarkista faktat! :-)
Joka tapauksessa on hyvä että vaaleista tiedotetaan ja vaalikoneen olemassaolo sinänsä on hyvä asia. Helsingin seurakunnat ovat selvästikin panostaneet tiedotukseen ja tienvarsimainoksiin, että suurempi osa äänioikeutetuista käyttäisi äänensä. Eli yritys hyvä mutta toteutuksessa vielä hiomista :-)
No, kone kuitenkin antoi minulle ehdokkaan, vaikkemme olleetkaan torviasioista samaa mieltä, ja minulla kävi sairaan hyvä munkki. Nimittäin käydessäni kaupassa, oli kyseinen ehdokas jakamassa vaaliesitteitä kaupan edustalla. Sain tavata tuon ehdokkaan, jota olisin joka tapauksessa äänestänyt, ja tämä vaikutti kaiken lisäksi oikein mukavalta tyypiltä :-)
Äänestäminen kannattaa aina! Jos ei äänestä, ei ole varaa sanoa ettei elimiin päädy mieleisiä henkilöitä.
Eräs kysymyksistä on: "Valitse vastausvaihtoehdoista se soitin, jolla näet mieluiten säestettävän yhteislaulua kirkossa". Vastausvaihtoehdot ovat urut, piano, kitara, haitari ja torvi! Torvi! Kysymys sinänsä on huono ja vastausvaihtoehdot...minun ei liene olevan tarpeen sanoa enempää.. Nauroin kippurassa nähdessäni kysymyksen vaihtoehtoineen.
Ja yhdessä kysymyksistä kysytään, kenen säveltämää musiikkia kuulisi mieluiten kirkossa. Vastausvaihtoehdoissa on mm. Maija Vilkkumaa. Kamoon! Eihän Maija Vilkkumaa sävellä! Käsittääkseni hän vain sanoittaa bändinsä kappaleita. (ei kuulu suosikkeihini, mutta sen verran tiedän)
(edit: Lanko ansiokkaasti valaisi, että Vilkkumaa myös säveltää. Tarinan opetus: Tarkista faktat! :-)
Joka tapauksessa on hyvä että vaaleista tiedotetaan ja vaalikoneen olemassaolo sinänsä on hyvä asia. Helsingin seurakunnat ovat selvästikin panostaneet tiedotukseen ja tienvarsimainoksiin, että suurempi osa äänioikeutetuista käyttäisi äänensä. Eli yritys hyvä mutta toteutuksessa vielä hiomista :-)
No, kone kuitenkin antoi minulle ehdokkaan, vaikkemme olleetkaan torviasioista samaa mieltä, ja minulla kävi sairaan hyvä munkki. Nimittäin käydessäni kaupassa, oli kyseinen ehdokas jakamassa vaaliesitteitä kaupan edustalla. Sain tavata tuon ehdokkaan, jota olisin joka tapauksessa äänestänyt, ja tämä vaikutti kaiken lisäksi oikein mukavalta tyypiltä :-)
Äänestäminen kannattaa aina! Jos ei äänestä, ei ole varaa sanoa ettei elimiin päädy mieleisiä henkilöitä.
Dr.Philiä ja kuohuviiniä
Dr.Phil on ihana, vaikkakin turhan amerikkalaista pönötystä. Huomaan liimautuvani ruudun eteen useita kertoja viikossa. On niin lohdullista kun joku ratkaisee kaikki ongelmat viidessä minuutissa. Meillä epätäydellisillä ihmisillä täytyy olla moraalisia esikuvia, sellaisia kuin Dr.Phil, vankkumattomia valioyksilöitä. Vaikkakin katsoisin hänen ideaaliperhettään paremmalla silmällä jos ihannevaimo Robin ei olisi mennyt leikkelemään naamaansa ja ihannepoika Jay ei olisi mennyt naimisiin aivottoman playboyhempukan kanssa.
Omien asioiden ymmärtäminen ei pyhitä mitään? Se, että kykenee tiedostamaan ja analysoimaan kaiken, ei hyödytä muuta kuin akateemista mielenkiintoa tai se voi olla hauska harrastus. Jos asioiden ymmärtäminen ei johda myös tunne-elämän kehitykseen tai parempiin tekoihin, teoria itsessään on kuollut kirjain?
Olen viime aikoina yrittänyt venyttää penniä urakalla (mikä onnistuu vain ajoittain). On uskomatonta, miten vähällä rahalla voi tulla toimeen. Miten kaappeihin on kertynyt säilykettä ja muuta sälää, joilla pärjää pitkälle. Leivät voi leipoa itse. Huomaan itsessäni nykyään silloin tällöin lievää vastenmielisyyttää rahan kuluttamista kohtaan. Uskomatonta henkilöltä, jonka silloinen mies kysyi "allekirjoittaneelta" (mikä lassenorresmainen ilmaisu) takavuosina hänen tullessaan kaupungilta syyllisen näköisenä: Olet varmaan ostanut taas "vain yhden halvan paidan". Tästä tuli lopulta yleinen tsoukki. ..ja nyt minä, sama henkilö kitsastelen ajoittain wc-paperin ostossa jos keittiöpaperia on runsaasti jäljellä...Noh, etten vaikuttaisi ihan pyhimykseltä, käytin juuri summan rahaa muun muassa kuohuviinivarastoni kartuttamiseen...
Minulla on kaksi tärkeää elämänfilosofiaa: Jääkaapissa pitää aina olla pullo kuohuviiniä!
Ja: Rikkinäisissä sukissa ei tarvitse kulkea!
Viime aikoina lukemiani kirjoja:
Noel Riley Fitch: The Erotic Life of Anais Nin
Pirkko Saisio: Voimattomuus
Timo K.Mukka: Maa on syntinen laulu
Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
Dr.Phil: Pidä huolta itsestäsi (Wohhohh)
ja nyt työn alla Mikko Ketola: Opus Dei, sekä kevyempänä Weis&Hickman: Pimeyden kaivo
Suosittelen näitä kaikkia!
Omien asioiden ymmärtäminen ei pyhitä mitään? Se, että kykenee tiedostamaan ja analysoimaan kaiken, ei hyödytä muuta kuin akateemista mielenkiintoa tai se voi olla hauska harrastus. Jos asioiden ymmärtäminen ei johda myös tunne-elämän kehitykseen tai parempiin tekoihin, teoria itsessään on kuollut kirjain?
Olen viime aikoina yrittänyt venyttää penniä urakalla (mikä onnistuu vain ajoittain). On uskomatonta, miten vähällä rahalla voi tulla toimeen. Miten kaappeihin on kertynyt säilykettä ja muuta sälää, joilla pärjää pitkälle. Leivät voi leipoa itse. Huomaan itsessäni nykyään silloin tällöin lievää vastenmielisyyttää rahan kuluttamista kohtaan. Uskomatonta henkilöltä, jonka silloinen mies kysyi "allekirjoittaneelta" (mikä lassenorresmainen ilmaisu) takavuosina hänen tullessaan kaupungilta syyllisen näköisenä: Olet varmaan ostanut taas "vain yhden halvan paidan". Tästä tuli lopulta yleinen tsoukki. ..ja nyt minä, sama henkilö kitsastelen ajoittain wc-paperin ostossa jos keittiöpaperia on runsaasti jäljellä...Noh, etten vaikuttaisi ihan pyhimykseltä, käytin juuri summan rahaa muun muassa kuohuviinivarastoni kartuttamiseen...
Minulla on kaksi tärkeää elämänfilosofiaa: Jääkaapissa pitää aina olla pullo kuohuviiniä!
Ja: Rikkinäisissä sukissa ei tarvitse kulkea!
Viime aikoina lukemiani kirjoja:
Noel Riley Fitch: The Erotic Life of Anais Nin
Pirkko Saisio: Voimattomuus
Timo K.Mukka: Maa on syntinen laulu
Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
Dr.Phil: Pidä huolta itsestäsi (Wohhohh)
ja nyt työn alla Mikko Ketola: Opus Dei, sekä kevyempänä Weis&Hickman: Pimeyden kaivo
Suosittelen näitä kaikkia!
Kevyehköt perustelut tämän blogin olemassaololle
Maailma on täynnä blogeja. Mikä oikeuttaa taas yhden uuden sellaisen? Hmmm...
Joskus vain tulee mieleen jotain, jota tekisi mieli kertoa. Sen verran on oltava pissaa päässä, että näkee näkemyksensä julkituomisen oikeutetuksi. LOL! (käyttääkseni kulunutta teinilyhennettä)
Eteenpäin! -sanoi mummo lumessa!
Joskus vain tulee mieleen jotain, jota tekisi mieli kertoa. Sen verran on oltava pissaa päässä, että näkee näkemyksensä julkituomisen oikeutetuksi. LOL! (käyttääkseni kulunutta teinilyhennettä)
Eteenpäin! -sanoi mummo lumessa!
Subscribe to:
Posts (Atom)