Haluan tuulipuvun!

Tässä nyt hieman tekstiä aiheesta, joka tuskin kolahtaa suureenkaan osaan lukijoista (joita tietojeni mukaan on jo vähintään neljä)...

Ihmisten kiinnostavuus ja fiksuus ei korreloi juuri ollenkaan pukeutumisen tai musiikkimaun kanssa. Tämä saattaa olla monelle itsestäänselvyys, mutta halusin puhua aiheesta, koska itselleni se ei sitä nuorena ollut. Todellinen kiinnostavuus paistaa ihmisestä saunapuhtaana tai tuulipuvussa Anita Hirvosen soidessa taustalla. (siis nyt ei puhuta campista!) Olen tavallaan tiennyt tämän aina, mutta nuorena syyllistyin asenteeseen, jonka vallassa ollessani pidin trendikkyyttä tai vaihtoehtoisesti jonkinlaista "alternativeutta" edes himpulan verran tavoittelemisen arvoisena asiana. Elämä on kuitenkin osoittanut, ettei mielenkiintoinen ulkokuori takaa mielenkiintoista pään sisältöä ja päin vastoin. Vaikka musiikki ja pukeutuminenkin ovat minulle edelleen tärkeitä asioita, en enää kuvittele että esim. rakastamillani ihmisillä pitäisi olla samanlainen, minun mielestäni "hyvä" musiikkimaku. Itse asiassa kaikken tärkeimmillä ihmisilläni ei ole.

Kerran paljastui, että ihminen josta kiinnostuin diggasi muun muassa E-typeä ja minun mielestäni ehkä maailmankaikkeuden hengettömintä orkesteria Tik takia. Tästä meinasi tulla suorastaan kynnyskysymys, vaikka henkilö oli ja on erittäin mielenkiintoinen ja fiksu persoona. En voinut käsittää, miksi hän kuunteli vääränlaista musiikkia. Koin halua inttää aiheesta ja lokeroida, ja täytyy tunnustaa että intinkin. Huoh miten iso asia muka. Onneksi nyt tiedän paremmin. (vaikka heikolla hetkellä intän edelleen)

Kaikki meistä viestivät pukeutumisellaan, mutta liian friikahtava pukeutuminen on mielestäni usein lähinnä teini-ikäiseen sielunelämään soveltuva keino pönkittää vielä kehittymätöntä persoonaa. Nuoret suojautuvat genrensä univormun suojapanssariin. Sitä paitsi kaikki "yksilölliset pukeutujat" ovat keskenään aivan saman näköisiä.

En tarkoita, ettei pukeutumisella saisi korostaa omaa persoonaansa, mutta ei ole hyvä jos se peittää sen, ettei persoonaa juuri ole, jos se on naamio. On aina helpompaa kun ei tarvitse olla vain oma pieni itsensä.

PS. Tuulipuku on käytännöllinen ja hyvä vaate. Olen ajatellut hankkia sellaisen, koska se on kätevä ulkoillessa ja leikkipuiston laidalla hengaillessa. Olen jo muuttanut lähiöönkin ja käyn viikonloppuisin Prismassa. Olen myös alkanut lotota lauantaisin. Jos potti napsahtaa, voin ostaa vaikka uuden Corollan.

PPS. Ehkä tämä kirjoitus kielii siitä, että nuoruuteni ajatusmallit ovat vielä himpun relevantteja. Jos ne eivät olisi, en kokisi halua perustella "keskiluokkaistumistani"?

PPS. Tekstini mahdollinen aamukärjekkyys tai omahyväinen "nykyään tiedän kaiken -asenne" on tiedossani. Ihmiset syyllistyvät hyvin usein blogeissaan tuohon "nykyään tiedän kaiken ja olen tyhmyyksien yläpuolella" -asenteeseen. Teen sitä selvästikin myös itse. Huoh, olisi niin kiva olla täydellisen viisas!