Taikuri saapuu, näyttää ilmaiseksi filmejä

Kaukoitäbuumi lukemissani kirjoissa jatkuu: Luin vietnamilaisen Kien Nguyenin kirjan Syrjitty, jossa hän kertoi lapsuudestaan Vietnamissa. Kienin biologinen isä oli amerikkalainen, ja hän saikin kokea kotimaassaan jatkuvaa syrjintää, kidutusta ja rasismia, varsinkin Vietkongin otettua vallan. Eri versiot Aasian kommunismista, joihin olen viime aikoina tutustunut ovat kautta linjan vastenmielisiä ja mielivaltaista kidutusta. Ihmishenki ei ole minkään arvoinen ja ihmisen minuus ja persoona pyritään hävittämään kaikin keinoin. Pahinta on kuitenkin aina lukea lasten huonosta kohtelusta. Osaako kukaan suositella kenenkään Pohjois-Koreasta karanneen elämäkertaa? Se olisi hyvä lopetus tälle hieman masentavalle kirjaputkelle. Sitten voin vaihtaa teemaa. Mikä voisi olla realistinen kuva ihmisestä? Jumalan kuva tekee niin paljon pahaa. Ehkä ainoa vaihtoehto on kuitenkin uskoa että hyvä voittaa.

Luin myös ihan perusviihdyttävän romskun nimeltä Venuksen syntymä, joka ajoittui 1400-1500-luvun Medicien hallitsemaan Firenzeen. Renessanssissa on jotain kovin kiehtovaa.

Koin eilen olevani hyvin suomalainen, kenties slaavilaisuuteen vivahtavalla tavalla. Seisoin Kasarmitorilla suuressa joukossa M.A.Nummisen esittäessä Kumipallona luokses pompin, samma på svenska ja sitten illan kohokohta Minä soitan harmonikkaa, joka kirvoitti hienoa yhteislaulua. Taattuun tyyliinsä miekkonen viiksekkäine ystävineen kiekui lopuksi encorena Donna o mobilen. Mitähän mahtoivat mahdolliset turistit ajatella tuosta "vibraatosta"... Mutta M.A. on jotenkin kummallisen tyylikäs kaikessa tyylittömyydessään. Ehkä tyyli on hänen kyvyssään tehdä kaikki se hassu pokkana vailla häpeää. Se tekee hyvää.

Minulle uusi tuttavuus oli myös Superjanne, yllättävän hyvä showrapmies. Tuskin ostaisin levyä, mutta jätkä loi hyvää tunnelmaa. Mannakin oli luulemaani parempi, joskaan niin chilli musa ei sopinut sen hetkiseen tunnelmaani. Olikohan eilen viimeinen sanan mukaisesti ulkona viettämäni yö tänä kesänä. Nyyh, vielä 9kk aikaa uuden kesän syntymään. Siellä se talven kohdussa kasvaa ja potkiskelee kunnes toukokuussa räjäyttää koko valonsa ulos. Vähän ylidramaattista? No joo.

Voisin viettää juhlapäivää, jälleen huomenna! (tänään ei jaksa ;-))

Helle

Helteen kunniaksi blogikin on vielä tavallistakin kevyempää kamaa. En kuulu niihin ihmisiin jotka voivottelevat, että viilenisi jo ilma ja alkaisi syksy. Päinvastoin, tykkään helteestä fyysisenä ja henkisenä olotilana. Helteellä koko ruumis on elossa ja lihakset lämpimät. Lenkkeilen mielelläni helteellä. Naama virneessä nautin kuumuudesta normaalisti skeidana pitämäni lista-r´n´b-popin soidessa korvissa. (onko parempaa lenkkimusaa kuin Under my umbrella, ella, ella, ee,ee,ee?) Villit hevoisetkaan eivät pystyisi pilaamaan olotilaani sillä hetkellä.

Saan illalla "toimittaa" kodinsiunauksen. Olen siitä fiiliksissä koska riittien toimittaminen on mielipuuhaani. Suuri Kodinantaja on läsnä ja siunaa.

Mistä saisi pillerin, joka antaisi saman tunteen kuin aurinko? Nyt on pakko kuunnella The Polyphonic Spreen loistava It´s the sun, jonka olen kuullut livenä New Yorkissa.

Ja mitäkö olen lukenut viime aikoina? No, kiitos kysymästä Fisutar, olen lukenut pelkkiä kevyitä kirjoja, kuten kevyen Gangesin tytär-elämäkerrallisen romaanin, joka kertoi Intiasta Espanjaan adoptoidun tytön paluusta juurilleen, ultrakevyen Tuuli Matinsalon hyvän olon kirjan, jossa on mm.julkkisten jumppavinkkejä ja ultrasuperkevyen hömppäromaanin V.I.P-ihmisiä. Unohtamatta tietenkään muinaiskreikkaa, mutta unohdin sen jo, koska se on vähän tylsä aihe.

Nyt palaan nauttimaan helteestä! Näin Suuri Lämmönantaja meitä hemmottelee! :-)

Picnic kaatopaikalla

Oli ihan loistavaa käydä UFFin alennuspäivillä: Mennä nyt kauppaan ja tietää että voi ostaa KAIKEN kivan mitä löytää :-) Arvatkaa, montako tuntia olin siellä... Toinen suosikkini ovat kirjastojen myyntikärryt. Olen löytänyt ihan uskomattoman hyväkuntoisia huippukirjoja viidelläkymmenellä sentillä kappale.

Elämäni on hassua: Olen joko täydessä vastuussa lapsesta tai en ollenkaan vastuussa. En siis elä koskaan sitä normaalin kahden perheen vanhemman arkea jossa koko ajan on osittain vastuussa. Minulla on vain joko tai. Istuin äsken parvekkeella. Se on poikkeuksellista, koska parvekkeeni ei ole yleensä muussa käytössä kuin kaatopaikkana. Miksikö? On liian kallista päästä romuistaan eroon, joten joudun varastoimaan ne. Nyt kuitenkin raahasin sinne aurinkoon tuolin, kirjan, kulhollisen mansikoita ja kuivan siiderin ja mietin: Onpa kiva olla olemassa! Kiitos isä ja äiti kun teitte mut silloin Töölössä vuonna miekka ja kypärä!