PS.

PS. Suoritin muinaisheprean kurssin suhteellisen hyvällä arvosanalla. Ja tentissä nautin joka hetkestä. Tarinan opetus: Jos olet määritellyt itsesi siten, että "Minä olen historioitsija, en eksegeetti. Muinaisheprean kurssi on pakkopullaa" ja sitten yllättäen nautitkin heprean lukemisesta, huomaa tämä: Elämä on enemmän kuin mikään määrittely. Anna itsellesi oikeus rikkoa määritteesi ja muuttua. Olet muuta ja enemmän kuin olet koskaan kuvitellut! Ja Jumala on!

Oliko riittävän dramaattinen päätös..toivon niin...;-)))

Blogi tauolle

Blogini siirtyy tauolle määräämättömäksi ajaksi. On ollut viihdyttävää kirjoitella. Kiitos teille, jotka olette jaksaneet lueskella! :-)

Äänestysjätskiä auringossa

Kirkas sunnuntaipäivä ja auringonpaiste! Olipa mukava käydä täyttämässä kansalaisvelvollisuus ja jutustella siinä samalla tuntemattoman vanhemman miehen kanssa, joka teroitti sitä, miten on hyvä kun Tyty jo tässä iässä oppii, miten tärkeä asia on äänestäminen :-) Ei ollut kovin helppoa löytää ehdokasta. Tyty ehdotti, että äänestäisin Lordia. Ei pöhkömpi ajatus, mutta päädyin äänestämään ns.hyvää kristittyä tyyppiä oikeasta puolueesta, vaikken vaalikoneiden mukaan ole hänen kanssaan läheskään kaikesta samaa mieltä. Mutta uskoisin hänellä, vaikka ensikertalainen onkin, olevan edellytyksiä politiikkaan. Vaalikoneista ei ollut apua. Ne korkeintaan varmistivat minun olevan porvari, mutta pehmeiden arvojen sellainen. Ehdokkaiden järjestys kuitenkin vaihteli huimasti. En taipunut sitten kuitenkaan äänestämään henkilöä, jonka mielipiteet olisivat olleet lähes täysin samat kuin minun, mutta jota en ollut koskaan tavannut. En osaa äänestää toisen olemusta tuntematta, jos ei ole pakko! Äänestämisen jälkeen kävimme kävelyllä ja söimme äänestysjätskit, kevään ensimmäiset sellaiset. Paljon ihmisiä oli liikkeellä tässä pikkukaupunkimaisessa "lähiössä". Mukavaa!

Kirjoitin viimeksi, että blogini painottuu kevyisiin aiheisiin. Tarkoitin sillä myös aihevalintoja. Jos blogi edustaa minulla itselleni viihdettä, on helppo jutustella erilaisista aiheista. Nyt vaalien kynnyksellä olen miettinyt esimerkiksi politiikkaa enemmän kuin normaalisti. On kuitenkin kynnys kirjoittaa sen tyyppisistä aiheista. Nimittäin, minulla on monista aiheista yleiskäsityksiä, mutta tuntuu että kirjoittaakseni vaikka politiikasta asioihin pitäisi perehtyä syvällisemmin ja yksityiskohtaisemmin. Faktat pitäisi tarkastaa ennen kirjoittamista ym. Ja silloinhan blogin kirjoittamisesta tulisi tavallaan työtä, "puheen valmistusta", eikä enää pelkkää viihdettä.

En ollut ajatellut, ennen kuin hiljattain ajatukseen törmäsin, että tuloveron alentaminen nostaisi välillisiä veroja ja tulos tavalliselle tallaajalle olisi siis plus miinus nolla.

Mitä edellytyksiä esimerkiksi minulla on tietää, pitäisikö kuudes ydinvoimala rakentaa vai ei? Tunne sanoo että ydinvoima on huono asia, ja kuitenkin odotan että sähköä tulee pistokkeesta. Tuontyyppisissä asioissa pitäisi todella perehtyä syvällisesti faktoihin, ennen kuin voisi perustellusti olla mitään mieltä. Taidanpa perehtyä ja kirjoittaa tänne joskus vastauksen :-)

No, alea iacta est. Illalla sitten jännittämään tuloksia!

Mp3-soitin

MP3 -soitin on kyllä mainio kapistus. Naureskelin tänään itselleni. Nimittäin, kun sain soittimen, latailin siihen kaikkia vähän vaikeampia levyjä: "Nyt on tilaisuus kuunnella bussimatkoilla kaikki ne paneutumista vaativat levyt, joiden kuunteluun ei aina ole aikaa". Mitä vielä! Skippasin kappaleet järjestään aina kun niitä random -asetuksella tuli. Lopulta myönsin totuuden: Jaksan kaupungilla liikkuessani kuunnella lähinnä proggressiivista powermetallia ja erilaisia vanhahkoja renkutus -tyyppisiä pophittejä. Eräs läheinen kertoi ladanneensa mp3 -soittimeensa Scooteria. Huoahdin helpotuksesta.

Olisi todella mukava tietää mitä kaupungilla liikkuvat ihmiset kuuntelevat. Löytyykö kiltin tädin soittimesta iskelmää vai kenties heviä, löytyykö nuoren lökäpöksyn soittimesta hiphoppia vai kenties herkkää klassista. Tuntuu, että junassa ehkä joka kolmannella tai neljännellä ihmisellä on napit korvissa. Mistä se kertoo?

Joskus huomaan kävelleeni kaupungin halki ajattelematta ollenkaan olevani ihmisten ilmoilla. Musiikki vie omaan sisäiseen maailmaan. Se mitä kuulee on ehkä sittenkin tärkeämpää kuin se, mitä näkee? Olen miettinyt kummasta luopuisin jos olisi pakko: näköaistista vai kuuloaistista. Vastaus ei ole mitenkään itsestäänselvä. Todennäköisesti luopuisin näköaistista.

Blogini painottuu selvästi melko kevyisiin aiheisiin. Se on osin tietoinen valinta. Syville ja kipeille asioille on omat fooruminsa ja minulle se ei taida olla internet. Olen päättänyt etten kirjoita tänne mitään mitä en voisi kertoa kenelle tahansa kaduntallaajalle.

Vaalit lähestyvät. Ehdokas on vielä hieman hakusessa, mutta eiköhän se kirkastu ennen sunnuntaita. Äänestyspaikkaan on 50 metriä. Käyn siellä tytsyn kanssa ja sitten juomme perinteiset "äänestyskahvit". Muista äänestää!

Painonhallinnasta ja vartalonkuvasta

Mietiskelin tässä juuri syömistä ja painon hallintaa. Valittaen on todettava, että se on asia, johon joudun kiinnittämään elämässäni huomiota. Syöminen tuntuu aina olevan suhteessa johonkin. Suhde vain vaihtelee. Esimerkiksi "Syön, koska stressaa" tai "En syö, koska stressaa". Eli jos asiaan ei kiinnitä ollenkaan huomiota, tulee syötyä joko liikaa tai liian vähän (Jälkimmäinen on paljon harvinaisempaa, mutta niitäkin jaksoja on elämässäni pari ollut). Onko niin, että toisilla ihmisillä luonnollinen säätely toimii automaattisemmin? Kadehdin hyväntahtoisesti näitä ihmisiä, jotka eivät kiinnitä syömiseen ollenkaan huomiota ja pysyvät silti aina ihannepainossaan. Nämä ihmiset tuntuvat olevan vähemmistö, ja suurin osa näistä ihmisistä tuntuu olevan miehiä, mutta näitäkin ihmeolentoja olen tavannut :-)

Toisaalta, painonhallinta on myös harrastus ja joskus jopa hauska sellainen. On kiva vaihdella ruokavinkkejä naisten kesken. Välillä jaksaa hifistellä enemmän, välillä vähemmän. Ja ilo siitä kun kulloinenkin painonhallintasysteemi tuottaa tulosta...se on mieluinen nautinto.

Oikeasti tämä ei ole mikään iso asia -niin kauan kuin paino pysyy terveyden kannalta kohtuullisessa kuosissa. Ikä tuo myös armollisuutta omaa olemusta kohtaan. Osaa rakastaa itseään vaikka ei olekaan täydellinen. Synnyttäneen kolmekymppisen naisen vartalo ei ole samanlainen kuin 15-vuotiaan nuoren tytön. Mutta ei sen tarvitse ollakaan. Raskausarvet, rypyt ja muut kauneusvirheet ovat eletyn elämän merkkejä. Se on oikeastaan elämän paradokseja -mitä enemmän oma olemus rapistuu, sitä enemmän itseään oppii rakastamaan.

Silti: Muutama kilo olisi mukava saada pois ennen rantakauden alkamista. Taidanpa kaivaa kätköistä vanhat naistenlehdet ja ottaa yhteyttä johonkin ystävään, jonka kanssa voimme alkaa hehkutella...;-))

Persoonallisuustyypit

Persoonallisuustyyppiteoriat ovat mielenkiintoisia. Koen vain joskus ongelmaksi millä tasolla vastaisin, koska eri tasoilla vastatessa saa aika erilaisia tuloksia. Vastatako käytöksen, sisäisen maailman, itsessä asuvan pikkutytön vai järjen pohjalta. Joskus ne sekoittuvat toisiinsa ja eri elämänvaiheissa ne vaihtelevat.

Joka tapauksessa tein pitkästä aikaa Jungin persoonallisuustyyppeihin perustuvan testin. Sain tulokseksi, että olisin:

Ekstrovertti, intuitiivinen, tunteva, järjestelmällinen. Kuitenkin, kaikissa näissä myös toinen puoli oli aika voimakas. Tarkempaa luonnehdintaa en taida tähän laittaa.

On tärkeää määritellä itseään. Teen sitä koko ajan. Mutta on tärkeä myös huomata, ettei saa jäädä määritelmän vangiksi. Joskus käy niin, että jonkun asian verbalisoi ja sanoo voimakkaasti, jonka jälkeen asia alkaa "totuutena" elää omaa elämäänsä. Tämä verbalisoitu "totuus" vaikuttaa omassa päässä senkin jälkeen kun se ei enää ole totta. Samasta syystä läheiselle ihmiselle ei saisi riidassakaan sanoa ihan mitä tahansa.

Sanat ovat voimakkaita. Koen tarvetta sanoittaa elämääni koko ajan. Se taitaa ylipäänsä olla naisille tyypillisempää kuin miehille. Hesarissa oli hiljattain aiheesta "naisen kanssa" -sarjakuva.

Mutta joskus on oltava hiljaa. Ja tehtävä puhumisen sijaan.

Kirjameemi

Vastaan minäkin tähän meemiin. Mikä on meemi? (t.amatööri)

1.Kirja, joka muutti elämääni: Olen lukenut koko ikäni, ja varmasti sadat kirjat ovat muovanneet minua. "Nasaretin Maria" oli lapsuuden lukuelämyksistä suurimpia. Sen luettuani olin "rakastunut" Kristukseen.

2.Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran: Remo -Murhaaja on kuin lapsi (mökin vessakirjallisuutta), Haukansilmä (loistava 50-luvun poikakirja), de Mello: Havahtuminen.

3.Kirja jonka tahtoisin mukaan autiolle saarelle: Eräoppaan tietysti, että pysyisin hengissä.

4.Kirja, joka teki minusta hupakon: Tartt: Jumalat juhlivat öisin -Teini-iässä luettuna se sai minut kuvittelemaan, että snobbailevassa dekadenttiydessä on jotakin hienoa.

5.Kirja, joka sai minut puhkeamaan kyyneliin: Pyhä Raamattu, usein.

6.Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi: Raamatun selitysosa (Jumalaiselta taholta tullut), jossa olisi vielä yksityiskohtaisemmat ohjeet elämän suhteen.

7.Kirja, josta toivoisin ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu: Kaikesta voi oppia jotain, mutta varmaan joku jota pidän arvomaailmani vastaisena. Esim.joku Anton La Veyn kirja. Tai kenties joku joka on vain yksinkertaisesti roskaa (paitsi Remot; nostalgista roskaa ei lasketa).

8.Kirja, jota luen parhaillaan: Eddings: Althalus (fantasiaa), Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras, Dunderfelt: Irti tunnekoukuista (Luen aina vähintään kolmea kirjaa yhtäaikaa. Tämä ei ole aivan tyypillinen tilanne, koska nyt "raskaampi" kirja puuttuu yöpöydältä.)

9.Kirja, jonka olen aikonut lukea: Chang: Mao, ja luenkin heti kun saan sen kirjastosta (olen jonottanut sitä jo kuukausia), Tuntematon sotilas on vielä lukematta myös.

Idols ja paha mieli

No niin, tuli se Idols katsottua, ja kuten arvelin, tulin lähinnä pahalle mielelle. Miten Suomen Idols-finaaliin on päässyt Kristiinan kaltainen "laulaja", ja vieläkin roikkuu mukana? Se on loukkaus muita finalisteja kohtaan!

1) Hän laulaa falskisti. Kyllä musikaalisuus olisi ehdoton minimivaatimus finaaliin.
2) Hän laulaa väärin laulujen sanat. Kiinnitin samaan huomiota jo viime kerralla. Ehkä kyse on siitä, ettei hän osaa englantia ja laulaa siksi laulut "siltä kuin ne kuulostavat", mutta eikö finaalia varten voisi kuitenkin opetella sanat oikein?
3) Hänen laulutaitonsa on keskinkertainen. Hän raiskaa järjestään hyviä pop-kappaleita yltämättä edes puoleen siitä mitä alkuperäisesittäjät.
4) Hän on täysin vailla karismaa. Ymmärtäisin hänen menestyksensä paremmin, jos keskinkertaista laulutaitoa kompensoisi karismaattinen tai muuten valovoimainen persoona, mutta näin ei ole. Hän ei edes hymyile juuri koskaan ja on olemukseltaan seinäruusu.

Huoh, no, onneksi se on vain yksi Idols-finaali. Jos harmistun tästä näin paljon, ehkä minun kannattaisi hankkia elämä? Onneksi luen juuri kirjaa nimeltä "Irti tunnekoukuista". Ehkä se auttaa myös idolsharmistukseen? :-)))

Onneksi Ari, Anna ja Kristian olivat hyviä niin kuin aina, vaikken pitänytkään heistä kenenkään lauluvalinnasta. Siinä on varmasti loppukolmikko jos enemmistöllä on yhtään makua. Panukin oli kieltämättä ihan hyvä. Kristiinan jatkoonpääsy harmittaa sikälikin, että Miia oli varmaotteinen ja hyvä laulaja, ei ehkä yhtä karismaattinen kuin nuo neljä edellä olevaa, mutta ihan toista tasoa kuin Kristiina. Viimeksi pudonnut Johanna taas oli sekä Miiaa että Kristiinaa parempi.

Ugh, olen puhunut.

Käänsin tänään muutaman rivin Genesistä hepreasta suomeksi ja sain kulutettua siihen yli tunnin. Kyllä kielessä on vielä opettelemista.

Ihanaa kun on perjantai! :-)

Miten Minä voin kohta olla keski-ikäinen?

Vietin hiljattain 30 -vuotispäiviäni. Olin hinkunut erilaiseen vaatetukseen pukeutumista pitkään ja mikäpä olisi parempi tapa toteuttaa unelmansa kuin järjestää itse naamiaiset! Tunnelma oli tiivis ja lämmin ja läheisten onnittelut lämmittivät mieltä. Oi kiitos!

Koin myös iloisen yllätyksen yllättävältä taholta: Kesken juhlien ovikello soi. Olin oikeaoppisesti varoittanut naapureita tulevista juhlista kirjein, ja siinä oven takana seisoi tuiki tuntematon pariskunta (toki olin heidät pihalla useita kertoja ohittanut) mukanaan kultanauhaan kiedottuna 5 levyä tummaa suklaata ja ystävällisesti onnitellen. Olin ihan silmät ymmyrkäisinä. Tämä tapahtui siis Helsingissä...

Tuntuu oikeasti erilaiselta olla tämän ikäinen. Nuoruus on peruuttamattomasti ohi. Ja niin saa ollakin. Aika aikaa kutakin, sanoi mummo kun avannosta kömpi.

Dr.Phil on mennyt sensaatiohakuisempaan suuntaan. Se on sääli.

Olenko tullut vanhaksi, kun 16 -vuotiaat Idols-kokelaat eivät jaksa oikein innostaa. Niin nuorilla ei vain mielestäni ole vielä riittävästi luonnetta ja presenceä estraadeille. Ja todennäköisesti kansa äänestää taas väärin niin kuin viime vuonnakin, kun kaksi ensimmäistä olivat molemmat ihan taviksia ja suosikkini Agnes jäi sen sijaan kolmanneksi. Ehkä ei pitäisi seurata koko kisaa, ettei tule taas pahalle tuulelle.

Uusi sarja Big Love on taattua viihdettä ja puolisynkeää ihmissuhdedraamaa. Jes!