Mp3-soitin

MP3 -soitin on kyllä mainio kapistus. Naureskelin tänään itselleni. Nimittäin, kun sain soittimen, latailin siihen kaikkia vähän vaikeampia levyjä: "Nyt on tilaisuus kuunnella bussimatkoilla kaikki ne paneutumista vaativat levyt, joiden kuunteluun ei aina ole aikaa". Mitä vielä! Skippasin kappaleet järjestään aina kun niitä random -asetuksella tuli. Lopulta myönsin totuuden: Jaksan kaupungilla liikkuessani kuunnella lähinnä proggressiivista powermetallia ja erilaisia vanhahkoja renkutus -tyyppisiä pophittejä. Eräs läheinen kertoi ladanneensa mp3 -soittimeensa Scooteria. Huoahdin helpotuksesta.

Olisi todella mukava tietää mitä kaupungilla liikkuvat ihmiset kuuntelevat. Löytyykö kiltin tädin soittimesta iskelmää vai kenties heviä, löytyykö nuoren lökäpöksyn soittimesta hiphoppia vai kenties herkkää klassista. Tuntuu, että junassa ehkä joka kolmannella tai neljännellä ihmisellä on napit korvissa. Mistä se kertoo?

Joskus huomaan kävelleeni kaupungin halki ajattelematta ollenkaan olevani ihmisten ilmoilla. Musiikki vie omaan sisäiseen maailmaan. Se mitä kuulee on ehkä sittenkin tärkeämpää kuin se, mitä näkee? Olen miettinyt kummasta luopuisin jos olisi pakko: näköaistista vai kuuloaistista. Vastaus ei ole mitenkään itsestäänselvä. Todennäköisesti luopuisin näköaistista.

Blogini painottuu selvästi melko kevyisiin aiheisiin. Se on osin tietoinen valinta. Syville ja kipeille asioille on omat fooruminsa ja minulle se ei taida olla internet. Olen päättänyt etten kirjoita tänne mitään mitä en voisi kertoa kenelle tahansa kaduntallaajalle.

Vaalit lähestyvät. Ehdokas on vielä hieman hakusessa, mutta eiköhän se kirkastu ennen sunnuntaita. Äänestyspaikkaan on 50 metriä. Käyn siellä tytsyn kanssa ja sitten juomme perinteiset "äänestyskahvit". Muista äänestää!