Monday, November 27, 2006

Ei elämästä selviä hengissä

Yllätin itseni tässä päivänä muutamana. Nimittäin minulle tuli oikeasti tippa linssiin kun kuulin Juankosken suuren pojan poismenosta. Juicessa oli asioita, joista en aina pitänyt. Hän tuli "vanhoilla päivillään" (vanhaksihan hän ei elänyt) hieman kyyniseksi, tai ehkä "positiivinen kyynisyys" sai myös hieman katkeruuden, omahyväisyyden ja liiallisen besserwisseriyden sävyjä, joita liiallinen alkoholinkäyttö voimisti. Juice ei välttämättä ollut suuri kokonaisuuksien näkijä. Silti Juicen ansioita niin verbaalitykittäjänä, nokkelien huomioiden tekijänä kuin haikeiden tunnelmien kuvaajana ei voi kiistää. Juicen balladeista monet, esim.Pyhä toimitus, Syys, Syksyn sävel ja 3.30 ovat vertaansa vailla olevia fiilistelyjä. Juice osasi hienosti tiivistää ihmisen haavoittuvuutta ja kaipuuta. Ja täytyy kyllä sanoa, että myös sympatiseerasin miestä. Juice oli ainoita laulajia, joiden kohdalla laulutaidottomuus ei häirinnyt minua ollenkaan. Yleensä olen tarkka laulajan äänestä ja sen puhtaudesta, mutta Juice oli omien laulujensa paras ja sydämeenkäyvin tulkki.

Juice liittyy tärkeänä osana lapsuuteeni, serkusvierailuihin ja automatkoihin. Legendaarinen "Midas" oli ainoa keino saada lausua lapsena tuo kielletty ja kiinnostava sana "paska". Balladien ohella olen pitänyt erityisesti levyistä "Ajan henki" ja "Dokumentti".

"Rakasta minua nyt kun kaikki muut ovat menneet, kun varjot hiipii yli lattian.
Minä riisun kengät pois sillä sinä olet palava pensas, hautajaiset seis vainaja puuttuu.
Varis lentää pellon yli eikä itke yhtään, kahvilat avaa ovensa vähitellen.
Tänään liikenteessä kuolee jonkun teräsvartalo, vieläkö meillä on kaljaa?"

Vetoaa ainakin minun slaavilaiseen mieleeni. Juice oli äijä!

Saturday, November 18, 2006

Haluan tuulipuvun!

Tässä nyt hieman tekstiä aiheesta, joka tuskin kolahtaa suureenkaan osaan lukijoista (joita tietojeni mukaan on jo vähintään neljä)...

Ihmisten kiinnostavuus ja fiksuus ei korreloi juuri ollenkaan pukeutumisen tai musiikkimaun kanssa. Tämä saattaa olla monelle itsestäänselvyys, mutta halusin puhua aiheesta, koska itselleni se ei sitä nuorena ollut. Todellinen kiinnostavuus paistaa ihmisestä saunapuhtaana tai tuulipuvussa Anita Hirvosen soidessa taustalla. (siis nyt ei puhuta campista!) Olen tavallaan tiennyt tämän aina, mutta nuorena syyllistyin asenteeseen, jonka vallassa ollessani pidin trendikkyyttä tai vaihtoehtoisesti jonkinlaista "alternativeutta" edes himpulan verran tavoittelemisen arvoisena asiana. Elämä on kuitenkin osoittanut, ettei mielenkiintoinen ulkokuori takaa mielenkiintoista pään sisältöä ja päin vastoin. Vaikka musiikki ja pukeutuminenkin ovat minulle edelleen tärkeitä asioita, en enää kuvittele että esim. rakastamillani ihmisillä pitäisi olla samanlainen, minun mielestäni "hyvä" musiikkimaku. Itse asiassa kaikken tärkeimmillä ihmisilläni ei ole.

Kerran paljastui, että ihminen josta kiinnostuin diggasi muun muassa E-typeä ja minun mielestäni ehkä maailmankaikkeuden hengettömintä orkesteria Tik takia. Tästä meinasi tulla suorastaan kynnyskysymys, vaikka henkilö oli ja on erittäin mielenkiintoinen ja fiksu persoona. En voinut käsittää, miksi hän kuunteli vääränlaista musiikkia. Koin halua inttää aiheesta ja lokeroida, ja täytyy tunnustaa että intinkin. Huoh miten iso asia muka. Onneksi nyt tiedän paremmin. (vaikka heikolla hetkellä intän edelleen)

Kaikki meistä viestivät pukeutumisellaan, mutta liian friikahtava pukeutuminen on mielestäni usein lähinnä teini-ikäiseen sielunelämään soveltuva keino pönkittää vielä kehittymätöntä persoonaa. Nuoret suojautuvat genrensä univormun suojapanssariin. Sitä paitsi kaikki "yksilölliset pukeutujat" ovat keskenään aivan saman näköisiä.

En tarkoita, ettei pukeutumisella saisi korostaa omaa persoonaansa, mutta ei ole hyvä jos se peittää sen, ettei persoonaa juuri ole, jos se on naamio. On aina helpompaa kun ei tarvitse olla vain oma pieni itsensä.

PS. Tuulipuku on käytännöllinen ja hyvä vaate. Olen ajatellut hankkia sellaisen, koska se on kätevä ulkoillessa ja leikkipuiston laidalla hengaillessa. Olen jo muuttanut lähiöönkin ja käyn viikonloppuisin Prismassa. Olen myös alkanut lotota lauantaisin. Jos potti napsahtaa, voin ostaa vaikka uuden Corollan.

PPS. Ehkä tämä kirjoitus kielii siitä, että nuoruuteni ajatusmallit ovat vielä himpun relevantteja. Jos ne eivät olisi, en kokisi halua perustella "keskiluokkaistumistani"?

PPS. Tekstini mahdollinen aamukärjekkyys tai omahyväinen "nykyään tiedän kaiken -asenne" on tiedossani. Ihmiset syyllistyvät hyvin usein blogeissaan tuohon "nykyään tiedän kaiken ja olen tyhmyyksien yläpuolella" -asenteeseen. Teen sitä selvästikin myös itse. Huoh, olisi niin kiva olla täydellisen viisas!

Saturday, November 11, 2006

Seurakuntavaaleista

Kuka ihme on keksinyt Helsingin seurakuntavaalien vaalikoneen kysymykset?!? Kohdassa "Minulle painavin syy kuulua kirkkoon on..." ei ole vastausvaihtoehtona sitä että vaikka uskoisi Jeesukseen. Kirkko nähdään vaihtoahdoissa vain palveluntuottajana.

Eräs kysymyksistä on: "Valitse vastausvaihtoehdoista se soitin, jolla näet mieluiten säestettävän yhteislaulua kirkossa". Vastausvaihtoehdot ovat urut, piano, kitara, haitari ja torvi! Torvi! Kysymys sinänsä on huono ja vastausvaihtoehdot...minun ei liene olevan tarpeen sanoa enempää.. Nauroin kippurassa nähdessäni kysymyksen vaihtoehtoineen.

Ja yhdessä kysymyksistä kysytään, kenen säveltämää musiikkia kuulisi mieluiten kirkossa. Vastausvaihtoehdoissa on mm. Maija Vilkkumaa. Kamoon! Eihän Maija Vilkkumaa sävellä! Käsittääkseni hän vain sanoittaa bändinsä kappaleita. (ei kuulu suosikkeihini, mutta sen verran tiedän)

(edit: Lanko ansiokkaasti valaisi, että Vilkkumaa myös säveltää. Tarinan opetus: Tarkista faktat! :-)

Joka tapauksessa on hyvä että vaaleista tiedotetaan ja vaalikoneen olemassaolo sinänsä on hyvä asia. Helsingin seurakunnat ovat selvästikin panostaneet tiedotukseen ja tienvarsimainoksiin, että suurempi osa äänioikeutetuista käyttäisi äänensä. Eli yritys hyvä mutta toteutuksessa vielä hiomista :-)

No, kone kuitenkin antoi minulle ehdokkaan, vaikkemme olleetkaan torviasioista samaa mieltä, ja minulla kävi sairaan hyvä munkki. Nimittäin käydessäni kaupassa, oli kyseinen ehdokas jakamassa vaaliesitteitä kaupan edustalla. Sain tavata tuon ehdokkaan, jota olisin joka tapauksessa äänestänyt, ja tämä vaikutti kaiken lisäksi oikein mukavalta tyypiltä :-)

Äänestäminen kannattaa aina! Jos ei äänestä, ei ole varaa sanoa ettei elimiin päädy mieleisiä henkilöitä.

Dr.Philiä ja kuohuviiniä

Dr.Phil on ihana, vaikkakin turhan amerikkalaista pönötystä. Huomaan liimautuvani ruudun eteen useita kertoja viikossa. On niin lohdullista kun joku ratkaisee kaikki ongelmat viidessä minuutissa. Meillä epätäydellisillä ihmisillä täytyy olla moraalisia esikuvia, sellaisia kuin Dr.Phil, vankkumattomia valioyksilöitä. Vaikkakin katsoisin hänen ideaaliperhettään paremmalla silmällä jos ihannevaimo Robin ei olisi mennyt leikkelemään naamaansa ja ihannepoika Jay ei olisi mennyt naimisiin aivottoman playboyhempukan kanssa.

Omien asioiden ymmärtäminen ei pyhitä mitään? Se, että kykenee tiedostamaan ja analysoimaan kaiken, ei hyödytä muuta kuin akateemista mielenkiintoa tai se voi olla hauska harrastus. Jos asioiden ymmärtäminen ei johda myös tunne-elämän kehitykseen tai parempiin tekoihin, teoria itsessään on kuollut kirjain?

Olen viime aikoina yrittänyt venyttää penniä urakalla (mikä onnistuu vain ajoittain). On uskomatonta, miten vähällä rahalla voi tulla toimeen. Miten kaappeihin on kertynyt säilykettä ja muuta sälää, joilla pärjää pitkälle. Leivät voi leipoa itse. Huomaan itsessäni nykyään silloin tällöin lievää vastenmielisyyttää rahan kuluttamista kohtaan. Uskomatonta henkilöltä, jonka silloinen mies kysyi "allekirjoittaneelta" (mikä lassenorresmainen ilmaisu) takavuosina hänen tullessaan kaupungilta syyllisen näköisenä: Olet varmaan ostanut taas "vain yhden halvan paidan". Tästä tuli lopulta yleinen tsoukki. ..ja nyt minä, sama henkilö kitsastelen ajoittain wc-paperin ostossa jos keittiöpaperia on runsaasti jäljellä...Noh, etten vaikuttaisi ihan pyhimykseltä, käytin juuri summan rahaa muun muassa kuohuviinivarastoni kartuttamiseen...

Minulla on kaksi tärkeää elämänfilosofiaa: Jääkaapissa pitää aina olla pullo kuohuviiniä!
Ja: Rikkinäisissä sukissa ei tarvitse kulkea!

Viime aikoina lukemiani kirjoja:

Noel Riley Fitch: The Erotic Life of Anais Nin
Pirkko Saisio: Voimattomuus
Timo K.Mukka: Maa on syntinen laulu
Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
Dr.Phil: Pidä huolta itsestäsi (Wohhohh)

ja nyt työn alla Mikko Ketola: Opus Dei, sekä kevyempänä Weis&Hickman: Pimeyden kaivo

Suosittelen näitä kaikkia!

Kevyehköt perustelut tämän blogin olemassaololle

Maailma on täynnä blogeja. Mikä oikeuttaa taas yhden uuden sellaisen? Hmmm...

Joskus vain tulee mieleen jotain, jota tekisi mieli kertoa. Sen verran on oltava pissaa päässä, että näkee näkemyksensä julkituomisen oikeutetuksi. LOL! (käyttääkseni kulunutta teinilyhennettä)

Eteenpäin! -sanoi mummo lumessa!