Painonhallinnasta ja vartalonkuvasta

Mietiskelin tässä juuri syömistä ja painon hallintaa. Valittaen on todettava, että se on asia, johon joudun kiinnittämään elämässäni huomiota. Syöminen tuntuu aina olevan suhteessa johonkin. Suhde vain vaihtelee. Esimerkiksi "Syön, koska stressaa" tai "En syö, koska stressaa". Eli jos asiaan ei kiinnitä ollenkaan huomiota, tulee syötyä joko liikaa tai liian vähän (Jälkimmäinen on paljon harvinaisempaa, mutta niitäkin jaksoja on elämässäni pari ollut). Onko niin, että toisilla ihmisillä luonnollinen säätely toimii automaattisemmin? Kadehdin hyväntahtoisesti näitä ihmisiä, jotka eivät kiinnitä syömiseen ollenkaan huomiota ja pysyvät silti aina ihannepainossaan. Nämä ihmiset tuntuvat olevan vähemmistö, ja suurin osa näistä ihmisistä tuntuu olevan miehiä, mutta näitäkin ihmeolentoja olen tavannut :-)

Toisaalta, painonhallinta on myös harrastus ja joskus jopa hauska sellainen. On kiva vaihdella ruokavinkkejä naisten kesken. Välillä jaksaa hifistellä enemmän, välillä vähemmän. Ja ilo siitä kun kulloinenkin painonhallintasysteemi tuottaa tulosta...se on mieluinen nautinto.

Oikeasti tämä ei ole mikään iso asia -niin kauan kuin paino pysyy terveyden kannalta kohtuullisessa kuosissa. Ikä tuo myös armollisuutta omaa olemusta kohtaan. Osaa rakastaa itseään vaikka ei olekaan täydellinen. Synnyttäneen kolmekymppisen naisen vartalo ei ole samanlainen kuin 15-vuotiaan nuoren tytön. Mutta ei sen tarvitse ollakaan. Raskausarvet, rypyt ja muut kauneusvirheet ovat eletyn elämän merkkejä. Se on oikeastaan elämän paradokseja -mitä enemmän oma olemus rapistuu, sitä enemmän itseään oppii rakastamaan.

Silti: Muutama kilo olisi mukava saada pois ennen rantakauden alkamista. Taidanpa kaivaa kätköistä vanhat naistenlehdet ja ottaa yhteyttä johonkin ystävään, jonka kanssa voimme alkaa hehkutella...;-))