En ole päivittänyt blogiani viime aikoina. Miksikö? No ehkä elämä on vienyt mukanaan. Olen huomannut eläväni vain päivästä seuraavaan, katsoen edellisenä päivänä mitä kalenteri seuraavasta päivästä sanoo. Eli enemmän elämää, vähemmän blogia, tai jotain sen tyyppistä. Olen lukenutkin vain vähän: Mustamiekka -fantasiasarjan ensimmäisen romskun, Rankattaret eivät liho -kirjan rankalaisesta tavasta syödä (viihdyttävä kirja muuten) sekä visuaalisesti mainion uutuuskirjan vapaamuurareista.
Sekä tietenkin latinaa. Muinaiskreikan ja -heprean jälkeen on ollut tosi kummallista opiskella kieltä, jota pystyy lukemaan ja oikeastaan kääntämäänkin apuvälineiden avulla melkein saman tien. Latina on ihana ja kaunis kieli. Harmi ettei sitä klassisessa muodossaan puhuta oikein missään. Passiivista latinantaitoa minulla on tosin ollut; opin toki jo kuorossa laulaessani kielestä olennaiset sanat: olen kyllä ymmärtänyt, jos tekstissä puhutaan esimerkiksi "kohdun hedelmästä" tai muista olennaisista asioista ;-)
Olen katsellut viime aikoina melko paljon leffoja. Kävin Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestareilla, joissa näkee leffoja joita ei muuten oikein missään näe. Näin siellä muun muassa aivan ihanan kuubalaisen melodraaman, nyyh. sekä Julie Delpyn 2 days in Paris, joka oli viihdyttävä hyvän mielen onetimeri. Olen nähnyt myös todella surkeita leffoja. Top 2 maailman huonoimmat leffat ovat tällä hetkellä 1) Grimmin veljekset; leffa jossa ei ole päätä eikä häntää vaikka siihen on ympätty kaikki maailman kliseet puhuvasta mönjästä punahilkkaan, sekä 2)Blueberry; leffa, jossa päähenkilö pääasiassa hilluu aavikolla sienipäissään käärmeitä nähden. The Doors riittää minulle siinä lajissa varsin hyvin :-)
Olen läheisen vaikutuksesta siirtynyt jumppavideoiden kasariseen ja nolostuttavan kivaan maailmaan. Pinkkiä hikipantaa en tosin ole ostanut. Mietin välillä, näkyykö jumppaava silhuettini verhojen läpi ulos naapureita viihdyttäen...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment