Ho, tuu, too, ton, hoi, toon, tois, tuus...

Teologian opiskelijoiden tyypillinen ongelma on se, että klassiset kielet jäävät opintojen loppuun. (Jotkut kirkasotsaiset lukiosta suoraan tulevat viisaat fuksit tosin suorittavat ne jo ensimmäisenä vuonna) Itsekin olen niitä nyt opintojen lopuksi tahkonnut. Gradun, tuon monien mielestä hankalimman opinnäytteen sen sijaan palautin jo vuosi sitten. Mielestäni keskinkertainen gradu ei vaatinut paljoakaan energiaa. Totuus on että kielten (varsinkin kuolleiden sellaisten) opiskelu kysyy istumalihaksia. Niistä ei selviä ymmärtämisellä tai logiikalla vaan ne vaativat puhdasta litanioiden pänttäystä. Oo, eis, ei, omen ete, uusin, omai, ee etai, ometha, esthe, ontai, on, es, en, omen, ete, on, omeen, uu, eto, ometha, esthe, onto jne....Deklinaatiota deklinaation perään, konjugaatiota konjugaation perään. Opiskelin pari kuukautta koinekreikkaa ja nyt osaan kääntää Uutta testamenttia, vaikkakin hitaasti. Erotan ykkösaoristin kakkosaoristista ja perfektin pluskvanperfektistä. Harmillista on, että heti kun kieltä alkaa todella ymmärtää kurssi loppuu ja on yritettävä puhdistaa mieli ja siirryttävä seuraavaan kieleen. Kaikkien kielien suhteen epämotivoituneiden vuosien jälkeen olen löytänyt jotain uutta: Kielen opiskelemisen ilon. Suunnittelen jopa, että joskus tulevaisuudessa voisin alkaa verestää elävien kielien taitoani, ehkä jopa opetella jonkun uuden; ehkä italian tai espanjan.

Olen lukenut neljännen Dan Brownin dekkarini Meteoriitin. Yhtä taattua kamaa kuin Murtamaton koodi, Da Vinci- koodi ja suosikkini Angels and Demons. Vaikka hymähtelen Brownin sensaatiohakuiselle, naivihkolle ja liikaa selittävälle kirjoitustyylille, koukutun hänen romskuihinsa aína. Jotenkin taidokkaasti hän luo niiden rakenteet. Kaava on samantyyppinen kuin saippuasarjoissa. Luvut loppuvat aina kursivoituun tuijotushetkeen. Paavit ja presidentit vilahtelevat, Nasan agentit ja tappajamunkit viuhahtelevat sivuilla.

Lueskelin myös Raisa Lardotin sisustuskirjan ja Päivi Lipposen "elämäkerran". Kumpikaan ei ollut mitenkään erityinen noin kirjallisesti. Olen lueskellut myös ompelukirjoja. Jos minulla olisi ompelukone ja taito käyttää sitä, tekisin kaikenlaisia hulppeita fantasiapukuja lapselleni (ja ehkä yhden salaisen prinsessapuvun tai Bollywood-asun itselleni, käytettäväksi vain kotona).