Oli ihan loistavaa käydä UFFin alennuspäivillä: Mennä nyt kauppaan ja tietää että voi ostaa KAIKEN kivan mitä löytää :-) Arvatkaa, montako tuntia olin siellä... Toinen suosikkini ovat kirjastojen myyntikärryt. Olen löytänyt ihan uskomattoman hyväkuntoisia huippukirjoja viidelläkymmenellä sentillä kappale.
Elämäni on hassua: Olen joko täydessä vastuussa lapsesta tai en ollenkaan vastuussa. En siis elä koskaan sitä normaalin kahden perheen vanhemman arkea jossa koko ajan on osittain vastuussa. Minulla on vain joko tai. Istuin äsken parvekkeella. Se on poikkeuksellista, koska parvekkeeni ei ole yleensä muussa käytössä kuin kaatopaikkana. Miksikö? On liian kallista päästä romuistaan eroon, joten joudun varastoimaan ne. Nyt kuitenkin raahasin sinne aurinkoon tuolin, kirjan, kulhollisen mansikoita ja kuivan siiderin ja mietin: Onpa kiva olla olemassa! Kiitos isä ja äiti kun teitte mut silloin Töölössä vuonna miekka ja kypärä!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Mielestäni yksinhuoltaja / yhteishuoltaja (ajatteleva sellainen)käsittelee lapsesta luopumista aiemmin kuin muut. Puhun nyt lähivanhemmasta, etävanhemman luopuminen on erilaista.
Mitä kaikkea pyöriikään lähivanhemman päässä hänen laittaessaan lapsia vierailulle etävanhemman luokse. Jos parisuhde on ollut huono eikä puolisoon ole voinut luottaa, miten uskaltaa lähettää lapset sinne? Vaikka luottamuspulaa ei olisikaan, joutuu lähivanhempi opettelemaan lapsistaan luopumisen. Lasta ei omista. Lasta ei voi suojella ikuisesti.
Jotkut vanhemmat kokevat eron lapsista vasta armeijan tai opiskelun alettua. Toiset taas luopuvat taaperoikäisistään.
Ähhh... olen pohtinut tätä aikoinaan edestakaisin ja nyt miettinyt vaikka mitä.
Ihan oma pointti on sitten se, että osaa nauttia niistä hetkistä, jolloin voi olla vastuuton. Oma terassituokiosi kuullosti hyvältä.
Leppoisaa elokuuta toivottelee Helmi-täti, joka jää vasta nyt kesälomalle ja painuu korpeen
Olet oikeassa siinä, että "yksinhuoltaja", jonka lapsi tapaa myös toista vanhempaansa käsittelee lapsesta luopumista jo aikaisin. Se ei ole helppoa mutta siihen tottuu. Itse olen aina osannut nauttia myös niistä omista hetkistä. Nehän mahdollistavat kaikenlaista sellaista tekemistä, mitä ei lapsen kanssa voi tehdä. Ja eihän siitä kukaan hyötyisi jos nököttäisin sohvalla masentuneena kun lapsi on poissa... Parempi ottaa ilo irti tilanteista! Iloista lomaa myös sinulle!
Post a Comment