Luin viikonloppuna vielä Luis Bunuelin elämäkerran. Tämä "ateisti Jumalan armosta" vihasi asioiden ymmärtämistä ja selittämistä, eli kolmea lempiasiaani. Elämäkerta oli kiinnostava pääasiassa ajankuvauksensa takia. Olen selvästikin viehättynyt 1900-luvun alkupuolesta kertoviin kuvauksiin. Siihen aikaan oli vielä olemassa jännite porvarillisen moraalin ja taiteilijaelämän välillä. Kulttuuri on mielenkiintoinen asia. Historiassa tuntuu aina toistuvan teesi-antiteesi-kuvio. Aina ei tule edes synteesiä. Varmaan jollain matemaattis-psykologisella kaavalla voidaan ennustaa millainen aate saa vallan seuraavaksi.
Bunuelin elämäkerta kuvasi paljon kommunisteja. Bunuelhan oli itse vasemmistolainen. Eräs asia, jota vierastan kommunismissa ja marxilaisuudessa on Bunuelinkin mainitsema piirre, jossa kielletään kaikkien henkisten asioiden, yliluonnollisen ja psykologisen merkitys ja olemassaolo. Kaikki asiat selitetään vain sosiaalis-taloudellisina. Se typistää ihmisen pelkäksi eläimeksi tai koneeksi.
Eilen televisiosta tuli hauska 1973 tehty dokumentti Erik Tavaststjärnasta. Tunsin henkilön vain toisten elämäkertojen sivuhenkilönä, mutta tunnistin tuon persoonallisen henkilön heti lukemieni kuvausten perusteella. Jotenkin hellyyttävä tyyppi.
Näin hiljattain elokuvan The Queen. Se oli hyvä, suosittelen! Mitähän kohtaa Diana on ihmisissä koskettanut? Kuten elokuvassakin todettiin, kuilu todellisen ihmisen ja julkisuuskuvan välillä oli suuri. Itse en koskaan ole nähnyt Dianassa mitään esikuvallista tai miellyttävää, päinvastoin. Mutta ei kai siinä mitään pahaa ole jos jotakuta halutaan palvoa, vaikka väärin perusteinkin. Se voi olla jollekulle tärkeää ja mikä minä tai kukaan olen sitä arvostelemaan. Ja mikä on totuus jonkun ihmisen merkityksestä ylipäätään? Onko väliä oliko Diana oikeasti ollenkaan esikuvallinen ihminen, jos se että osa ihmisistä ajattelee niin, saa ihmiset toimimaan paremmin? Silloinhan Diana on tavallaan ollut hyvä ihminen, jos hänen vaikutuksensa on aiheuttanut hyvää ihmisissä? Eli voiko asian/ihmisen hyvyyttä tarkastella vain hänen aiheuttamansa vaikutuksen valossa, tulosten valossa? Sama kysymys tulee mieleeni luettuani Gandhista vähemmän mairittelevia asioita. Kai ihmisellä vain on inhimillinen tarve nostaa toisia ihmisiä jalustalle. Itse olen nostanut jalustalle Jeesuksen, mutta hänpäs olikin myös Jumala joten ähäkutti! ;-))))
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment