Vaatteiden tunnearvosta

En ole mikään roinansäästäjäluonne, toisin sanoen karsin ja laitan kiertoon tavaroitani melko usein suurella ilolla. Oi sitä tyydytystä kun vie muutaman kassillisen kamaa UFF:n laatikkoon. Mutta valitettavan sentimentaalisena luonteena huomaan joistakin vaatteista luopumisessa olevan tiettyjä hankaluuksia. Kaapissani on kymmeniä vaatteita joilla on tunnearvoa. "Tämä on se pusero, jonka äiti osti minulle lähtiessäni opiskelemaan" ja "Tämä vaate minulla oli päälläni sinä kesänä kun oli erityisen hyvä fiilis" tai "Tähän olin pukeutunut sillä merkittävällä hetkellä kun...". Sanomattakin lienee selvää että rippimekko ja yo-juhlavaatteet ovat visusti tallessa. Yleensä vaatteesta luopumiseen liittyy tietty siirtymäaika. Ensin alan valmistella mielessäni ajatusta vaatteesta luopumisesta, sitten otan sen jo käteeni muka heittääkseni sen lähtevien vaatteiden kasaan ja viimeisessä vaiheessa se todellakin lähtee talosta. Jos ajattelen vaikka eräitä vanhoja kenkiäni. Ne ovat käyneet eri puolilla maailmaa, olleet uskollinen seuralainen vuosia. Voinko noin vain kylmäverisesti heittää ne romukoppaan? Nih! :-)